YYA-sopimuksen syntyhistoria ja konteksti
Sopimuksen solmimisen ajankohta ja syyt
YYA-sopimus, eli Suomen ja Neuvostoliiton välinen ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus, solmittiin 6. huhtikuuta 1948. Sopimuksen taustalla oli monimutkainen vyyhti geopoliittisia realiteetteja ja Neuvostoliiton turvallisuusintressit. Toisen maailmansodan jälkeinen Eurooppa oli jakautunut, ja Suomi joutui navigoimaan kahden suurvallan puristuksessa. Sopimuksen pääasiallinen tarkoitus oli varmistaa, ettei Suomea käytettäisi Neuvostoliiton vastaiseen hyökkäykseen.
Sopimuksen solmimiseen johtaneita syitä olivat:
- Neuvostoliiton painostus Suomea kohtaan.
- Suomen halu välttää uusi sota ja säilyttää itsenäisyys.
- Kylmän sodan kiristyminen ja sen vaikutus Suomen asemaan.
Suomen geopoliittinen asema toisen maailmansodan jälkeen
Toisen maailmansodan jälkeen Suomi oli hankalassa välikädessä. Se oli menettänyt alueita Neuvostoliitolle ja joutunut maksamaan raskaita sotakorvauksia. Suomen ulkopoliittinen liikkumatila oli hyvin rajallinen, ja Neuvostoliitto valvoi tarkasti Suomen toimia. Suomen oli pakko ottaa huomioon Neuvostoliiton turvallisuusedut, mutta samalla se pyrki säilyttämään mahdollisimman suuren itsenäisyyden. Suomen geopoliittista asemaa määrittivät:
- Sijainti Neuvostoliiton välittömässä läheisyydessä.
- Sotakorvausten rasittama talous.
- Sisäpoliittinen epävakaus ja kommunistien vahva asema.
Neuvostoliiton turvallisuuspoliittiset intressit
Neuvostoliiton ensisijainen tavoite oli varmistaa oma turvallisuutensa. Se halusi estää Suomen käyttämisen hyökkäysalustana ja varmistaa pääsyn Itämerelle. YYA-sopimus oli Neuvostoliitolle keino valvoa Suomen ulkopolitiikkaa ja varmistaa, ettei Suomi liittoutuisi Neuvostoliiton vihollisten kanssa. Neuvostoliiton turvallisuuspoliittisia intressejä olivat:
- Suomen alueen käyttämisen estäminen Neuvostoliiton vastaiseen hyökkäykseen.
- Pääsyn varmistaminen Itämerelle.
- Suomen ulkopolitiikan kontrollointi.
Sopimuksen keskeinen sisältö ja tulkinnat
Ystävyys-, yhteistyö- ja avunantolausekkeet
YYA-sopimuksen ytimen muodostivat sen ystävyys-, yhteistyö- ja avunantolausekkeet. Nämä lausekkeet määrittelivät Suomen ja Neuvostoliiton välisen suhteen perustan ja loivat pohjan molemminpuoliselle yhteistyölle. Sopimuksen keskeisin osa oli artikla 1, jossa osapuolet sitoutuivat yhdessä toimiin, jos Suomen tai Neuvostoliiton kautta Neuvostoliittoa vastaan hyökättäisiin. Käytännössä tämä tarkoitti, että Suomi ei voinut sallia alueensa käyttämistä hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan. Sopimus sisälsi myös määräyksiä:
- Konsultoinneista mahdollisissa uhkatilanteissa.
- Yhteistyöstä talouden ja kulttuurin alalla.
- Osapuolten pyrkimyksestä edistää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta.
Sopimuksen sotilaalliset ja poliittiset ulottuvuudet
YYA-sopimuksella oli sekä sotilaallisia että poliittisia ulottuvuuksia, jotka vaikuttivat merkittävästi Suomen asemaan kylmän sodan aikana. Sotilaallisesti sopimus rajoitti Suomen liikkumavaraa ulkopolitiikassa, koska sen oli otettava huomioon Neuvostoliiton turvallisuusedut. Poliittisesti sopimus johti Suomen ja Neuvostoliiton välisen yhteistyön tiivistymiseen ja vaikutti Suomen sisäpolitiikkaan. Sopimuksen tulkinta oli jatkuvan poliittisen keskustelun kohteena, ja se määritti pitkälti Suomen ulkopoliittisen linjan.
Eri osapuolten näkemykset sopimuksen luonteesta
YYA-sopimuksen luonteesta oli monia erilaisia näkemyksiä sekä Suomessa että Neuvostoliitossa. Suomessa sopimus nähtiin usein välttämättömänä pahana, joka mahdollisti maan itsenäisyyden säilyttämisen Neuvostoliiton vaikutuspiirissä. Neuvostoliitossa sopimusta pidettiin tärkeänä turvallisuustakuuna ja osoituksena maiden välisestä ystävyydestä. On kuitenkin tärkeää huomata, että Neuvostoliitto ei 1970- ja 1980-luvulla enää pitänyt Suomea puolueettomana maana, vaan ainoastaan hyväksyi Suomen pyrkimyksen puolueettomuuteen. Länsimaissa sopimusta tarkasteltiin usein epäluuloisesti, ja sen katsottiin rajoittavan Suomen suvereniteettia.
YYA-sopimuksen vaikutukset Suomen ulkopolitiikkaan
Puolueettomuuspolitiikan kehittyminen
YYA-sopimus loi pohjan Suomen puolueettomuuspolitiikalle, mutta se ei ollut suoraviivainen prosessi. Sopimus velvoitti Suomen pidättäytymään hyökkäämästä Neuvostoliittoa vastaan ja tarvittaessa torjumaan hyökkäykset Neuvostoliiton kautta, mikä rajoitti ulkopoliittista liikkumavaraa.
- Aluksi puolueettomuus oli enemmänkin selviytymisstrategia kuin ideologinen valinta.
- Ajan myötä Suomi pyrki aktiivisesti vahvistamaan puolueetonta asemaansa kansainvälisesti.
- Tämä johti lopulta siihen, että Suomi nähtiin kylmän sodan aikana sillanrakentajana idän ja lännen välillä.
Suhteiden hallinta Neuvostoliittoon
YYA-sopimus määritteli Suomen ja Neuvostoliiton suhteet vuosikymmenien ajan. Suhteet olivat monimutkaiset ja vaativat jatkuvaa tasapainoilua.
- Suomen oli otettava huomioon Neuvostoliiton turvallisuuspoliittiset intressit kaikessa ulkopolitiikassaan.
- Toisaalta Suomi pyrki säilyttämään mahdollisimman suuren itsenäisyyden ja liikkumavaran.
- Tämä johti hienovaraiseen diplomatiaan ja sisäpoliittiseen konsensukseen, jota kutsuttiin Paasikiven-Kekkosen linjaksi.
Kansainvälinen asema ja liikkumavara
YYA-sopimus vaikutti merkittävästi Suomen kansainväliseen asemaan ja liikkumavaraan. Sopimus rajoitti Suomen mahdollisuuksia osallistua läntiseen yhteistyöhön, mutta samalla se mahdollisti suhteiden ylläpitämisen molempiin suuntiin.
- Suomi ei voinut liittyä sotilasliittoihin tai osallistua selkeästi Neuvostoliiton vastaisiin toimiin.
- Toisaalta Suomi pystyi kehittämään taloudellisia ja kulttuurisuhteita sekä itään että länteen.
- Tämä johti siihen, että Suomi saavutti tietynlaisen erityisaseman kylmän sodan Euroopassa, jossa se toimi välittäjänä ja rauhanrakentajana.
Taloudelliset ja kulttuuriset suhteet YYA-kaudella
Itämarkkinoiden merkitys Suomen taloudelle
YYA-sopimuksen myötä Suomen talous koki merkittävän muutoksen, kun itämarkkinat avautuivat laajemmin. Tämä tarjosi suomalaisille yrityksille ainutlaatuisen mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä suojatussa markkinaympäristössä.
- Suomella oli etulyöntiasema Neuvostoliiton kaupassa verrattuna läntisiin kilpailijoihin.
- Itäkauppa mahdollisti teollisuuden monipuolistumisen ja uusien työpaikkojen syntymisen.
- Suomen talous kasvoi vakaasti YYA-kaudella, osittain itämarkkinoiden ansiosta.
Kulttuurivaihdon rooli maiden välillä
YYA-sopimus ei ainoastaan vaikuttanut talouteen, vaan myös edisti kulttuurivaihtoa Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Vaikka kulttuurivaihto oli osittain poliittisesti ohjattua, se tarjosi mahdollisuuksia tutustua naapurimaan kulttuuriin ja ihmisiin.
- Neuvostoliittolaiset elokuvat, kirjat ja teatteriesitykset tulivat suomalaisen yleisön saataville.
- Suomalaiset taiteilijat ja kulttuurivaikuttajat pääsivät esiintymään Neuvostoliitossa.
- Kulttuurivaihto edisti molemminpuolista ymmärrystä, vaikka se ei poistanutkaan poliittisia erimielisyyksiä.
Sopimuksen vaikutus kauppapolitiikkaan
YYA-sopimus muutti Suomen kauppapolitiikkaa merkittävästi. Suomen oli otettava huomioon Neuvostoliiton intressit kauppasuhteissaan, mikä rajoitti liikkumavaraa läntisten maiden kanssa.
- Suomi pyrki tasapainottamaan kauppasuhteitaan idän ja lännen välillä.
- Neuvostoliiton kanssa käyty kauppa oli usein kahdenvälistä, mikä tarkoitti, että se ei noudattanut samoja sääntöjä kuin kansainvälinen kauppa.
- Suomen kauppapolitiikka oli YYA-kaudella kompromissi, jossa pyrittiin säilyttämään taloudellinen itsenäisyys Neuvostoliiton vaikutuspiirissä.
Noottikriisi ja YYA-sopimuksen koetinkivi
Kriisin taustat ja kulku
Noottikriisi vuonna 1961 oli merkittävä tapahtuma Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa ja samalla YYA-sopimuksen ensimmäinen todellinen koetinkivi. Kriisin taustalla oli Neuvostoliiton huoli Länsi-Saksan mahdollisesta sotilaallisesta aktivoitumisesta Itämerellä. Tämä johti siihen, että Neuvostoliitto katsoi Suomen kanssa solmitun YYA-sopimuksen astuvan voimaan, mikä merkitsi konsultaatioita sotilaallisesta yhteistyöstä.
Kriisin kulku oli nopea ja jännitteinen:
- Neuvostoliitto lähetti Suomelle nootin, jossa ehdotettiin sotilaallisia neuvotteluja.
- Presidentti Kekkonen matkusti Moskovaan neuvottelemaan Hruštšovin kanssa.
- Neuvottelujen tuloksena Suomi sai lykkäystä neuvotteluille, mikä käytännössä tarkoitti kriisin laantumista.
Sopimuksen soveltaminen käytännössä
Noottikriisi paljasti YYA-sopimuksen monitulkintaisuuden ja sen, miten Neuvostoliitto saattoi käyttää sopimusta omien turvallisuuspoliittisten intressiensä ajamiseen. Kriisi osoitti, että:
- Sopimuksen avunantolauseke voitiin tulkita hyvinkin laajasti.
- Suomen ulkopoliittinen liikkumavara oli rajallinen Neuvostoliiton painostuksen alla.
- Kriisi korosti Suomen tarvetta ylläpitää hyviä suhteita Neuvostoliittoon, mutta samalla varjella omaa itsenäisyyttään.
Suomen selviytyminen kriisistä
Suomi selviytyi noottikriisistä lopulta välttämällä sotilaalliset neuvottelut ja säilyttämällä neutraali asemansa. Presidentti Kekkosen rooli oli keskeinen kriisin hallinnassa. Hänen Moskovan-matkansa ja neuvottelut Hruštšovin kanssa osoittivat Suomen kyvyn toimia vaikeassa tilanteessa. Kriisin jälkeen Suomi pyrki entisestään vahvistamaan suhteitaan Neuvostoliittoon, mutta samalla pitämään kiinni puolueettomuuspolitiikastaan. Noottikriisi opetti Suomelle, että:
- Pienellä maalla on oltava taitoa ja joustavuutta suurvaltojen puristuksessa.
- Ulkopolitiikan on oltava ennakoivaa ja kriisitilanteisiin on valmistauduttava.
- Kansallinen yhtenäisyys on kriisin keskellä elintärkeää.
Sopimuksen jatkaminen ja päättyminen
Sopimuksen voimassaoloajan pidentäminen
YYA-sopimus ei ollut ikuinen; se solmittiin alun perin määräajaksi. Ensimmäisen kymmenvuotiskauden jälkeen sopimusta jatkettiin useaan otteeseen. Nämä jatkamiset eivät olleet pelkästään teknisiä toimenpiteitä, vaan niillä oli aina poliittinen ulottuvuutensa. Ne osoittivat Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteiden jatkuvuutta ja vakautta, ainakin näennäisesti. Jatkamispäätökset tehtiin yleensä hyvissä ajoin ennen sopimuksen umpeutumista, mikä antoi sekä kotimaiselle että kansainväliselle yleisölle kuvan ennustettavuudesta. Sopimusta jatkettiin muistaakseni jopa seitsemän vuotta etuajassa vuonna 1983.
- Jatkamisten ajoitus oli tarkkaan harkittua.
- Ne vahvistivat Suomen ulkopoliittista linjaa.
- Jatkamiset olivat merkki Neuvostoliiton luottamuksesta Suomeen.
Neuvostoliiton hajoamisen vaikutus YYA-sopimukseen
Neuvostoliiton hajoaminen vuonna 1991 oli merkittävä käännekohta. YYA-sopimuksen perusta, Neuvostoliitto, lakkasi olemasta. Tämä johti väistämättä siihen, että sopimus menetti merkityksensä. Oli selvää, että vanha sopimus ei voinut enää vastata muuttuneeseen geopoliittiseen tilanteeseen. Neuvostoliiton hajoaminen avasi Suomelle uudenlaisia mahdollisuuksia ulkopolitiikassa, vapauttaen sen vanhoista kahleista. Mietin vaan, että mitenköhän Suomi olisi toiminut, jos Neuvostoliitto ei olisi hajonnut?
- Neuvostoliiton hajoaminen teki YYA-sopimuksesta vanhentuneen.
- Suomi sai uudenlaista liikkumavaraa.
- Uudet turvallisuuspoliittiset ratkaisut tulivat mahdollisiksi.
Uuden aikakauden alku Suomen ulkopolitiikassa
YYA-sopimuksen päättyminen merkitsi uuden aikakauden alkua Suomen ulkopolitiikassa. Vapautuminen sopimuksen tuomista rajoitteista mahdollisti Suomen lähentymisen Euroopan unionin kanssa ja lopulta liittymisen siihen vuonna 1995. Suomi saattoi nyt määritellä ulko- ja turvallisuuspoliittiset tavoitteensa itsenäisesti, ilman Neuvostoliiton tai Venäjän intressien huomioon ottamista samassa määrin kuin ennen. Tämä oli iso juttu Suomelle. Nyt eletään ihan eri maailmassa.
- Suomi liittyi Euroopan unioniin.
- Ulkopolitiikan painopisteet muuttuivat.
- Suomi saavutti täyden itsenäisyyden ulkopolitiikassaan.
Historiallinen arvio YYA-sopimuksesta
Sopimuksen merkitys Suomen itsenäisyyden säilyttämisessä
YYA-sopimus, solmittu vuonna 1948, on kiistelty luku Suomen historiassa. Sen ensisijainen tarkoitus oli turvata Suomen ja Neuvostoliiton väliset suhteet, mutta sen vaikutukset ulottuivat paljon laajemmalle. Sopimuksen avulla Suomi kykeni säilyttämään itsenäisyytensä kylmän sodan aikana, vaikka se joutuikin tekemään merkittäviä kompromisseja ulkopolitiikassaan.
- Sopimus mahdollisti Suomen olemassaolon Neuvostoliiton naapurissa ilman suoraa miehitystä.
- Se loi pohjan puolueettomuuspolitiikalle, joka oli välttämätön Suomen selviytymiselle.
- YYA-sopimus tarjosi Suomelle taloudellisia etuja, kuten pääsyn itämarkkinoille.
Kritiikki ja vastustus sopimusta kohtaan
YYA-sopimusta ei hyväksytty yksimielisesti Suomessa. Monet näkivät sen rajoittavan Suomen itsemääräämisoikeutta ja pelkäsivät Neuvostoliiton vaikutusvallan kasvua. Sopimusta kritisoitiin siitä, että se pakotti Suomen ottamaan huomioon Neuvostoliiton edut ulkopolitiikassaan ja rajoitti Suomen mahdollisuuksia lähentyä länttä. Jotkut jopa vertasivat sitä torpparisopimukseen, jossa pienempi osapuoli on riippuvainen suuremmasta.
- Pelko Neuvostoliiton sekaantumisesta Suomen sisäisiin asioihin oli jatkuvasti läsnä.
- Sopimus aiheutti sisäpoliittisia jännitteitä eri puolueiden välillä.
- Kritiikki kohdistui erityisesti sopimuksen tulkintaan ja sen vaikutuksiin Suomen ulkopoliittiseen liikkumavaraan.
Pitkän aikavälin seuraukset Suomelle
YYA-sopimuksen pitkän aikavälin seuraukset Suomelle ovat monimutkaiset. Vaikka sopimus mahdollisti itsenäisyyden säilyttämisen, se myös muovasi Suomen ulkopolitiikkaa vuosikymmenien ajan. Sopimuksen päättyminen Neuvostoliiton hajoamiseen merkitsi uuden aikakauden alkua Suomelle, jossa se saattoi vapaammin määritellä ulkopoliittiset linjauksensa. Jälkikäteen arvioituna YYA-sopimus oli sekä välttämättömyys että kompromissi, joka jätti pysyvän jäljen Suomen historiaan.
- Sopimus loi pohjan Suomen ja Venäjän suhteille myös Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.
- Se opetti Suomelle realismin ja pragmaattisuuden ulkopolitiikassa.
- YYA-sopimuksen perintö näkyy edelleen Suomen turvallisuuspoliittisissa valinnoissa.
YYA-sopimus osana kylmän sodan dynamiikkaa
Sopimuksen rooli Euroopan jakautumisessa
YYA-sopimus oli yksi monista tekijöistä, jotka muovasivat Euroopan jakautumista kylmän sodan aikana. Se määritteli Suomen aseman Neuvostoliiton vaikutuspiirissä, vaikka Suomi pyrki säilyttämään itsenäisyytensä ja ulkopoliittisen liikkumavaransa. Sopimus heijasti suurvaltojen välistä valtatasapainoa ja vaikutti siihen, miten Eurooppa jaettiin ideologisesti ja sotilaallisesti kahteen leiriin.
Suomen asema idän ja lännen välissä
Suomi joutui YYA-sopimuksen myötä erityiseen asemaan idän ja lännen välissä. Tämä johti monimutkaiseen ulkopolitiikkaan, jossa Suomen piti:
- Ylläpitää hyviä suhteita Neuvostoliittoon.
- Välttää provosoimasta länttä.
- Pyrkiä puolueettomuuteen.
Suomen ulkopoliittinen linja, jota usein kutsuttiin Paasikiven-Kekkosen linjaksi, pyrki maksimoimaan Suomen liikkumavaran tässä ahtaassa tilassa. Suomi toimi eräänlaisena siltana idän ja lännen välillä, mikä mahdollisti kaupankäynnin ja kulttuurivaihdon.
Vertaileva analyysi muiden maiden sopimuksiin
YYA-sopimus ei ollut ainoa Neuvostoliiton solmima sopimus kylmän sodan aikana. Monet Itä-Euroopan maat olivat sidottuja vastaaviin sopimuksiin, jotka takasivat Neuvostoliiton vaikutusvallan alueella. Esimerkiksi:
- Varsovan liitto oli sotilaallinen liitto, joka sitoi Itä-Euroopan maat Neuvostoliittoon.
- Sopimukset maiden keskinäisestä ystävyydestä ja yhteistyöstä olivat yleisiä.
- YYA-sopimus erosi näistä siinä, että se mahdollisti Suomelle suuremman itsenäisyyden ja puolueettomuuden kuin monille muille maille.
Poliittisen johdon rooli YYA-kaudella
Paasikiven ja Kekkosen ulkopoliittinen linja
YYA-sopimuksen aika oli Suomen poliittiselle johdolle erityisen haastava. Presidenttien J.K. Paasikiven ja U.K. Kekkosen ulkopoliittiset linjaukset määrittivät Suomen suuntaa kylmän sodan puristuksessa. Paasikiven linja, joka korosti realiteettien tunnustamista ja hyvien suhteiden ylläpitämistä Neuvostoliittoon, loi pohjan Suomen puolueettomuuspolitiikalle. Kekkonen jatkoi tätä linjaa, mutta hänen aikanaan suhteet itään syvenivät entisestään, mikä herätti myös kritiikkiä ja kysymyksiä Suomen liikkumavaran rajoista.
Presidenttien vaikutus sopimuksen tulkintaan
Presidenttien rooli YYA-sopimuksen tulkinnassa oli merkittävä. Sopimuksen avoin sanamuoto jätti tulkinnanvaraa, ja presidentit käyttivät tätä hyväkseen Suomen edun mukaisesti. Esimerkiksi:
- Paasikivi korosti sopimuksen rajoittavaa vaikutusta Suomen suvereniteettiin.
- Kekkonen pyrki aktiivisempaan rooliin Neuvostoliiton suuntaan.
- Tulkinnat vaikuttivat Suomen ulkopoliittisiin valintoihin ja kansainväliseen asemaan.
Sisäpoliittiset jännitteet ja YYA-sopimus
YYA-sopimus aiheutti myös sisäpoliittisia jännitteitä. Sopimuksen vastustajat kokivat sen rajoittavan Suomen itsenäisyyttä ja lähentävän liikaa Neuvostoliittoa. Toisaalta, sopimuksen kannattajat näkivät sen välttämättömänä Suomen turvallisuuden takaajana. Nämä jännitteet näkyivät:
- Julkisessa keskustelussa ja mediassa.
- Puolueiden välisissä suhteissa.
- Kansalaisten mielipiteissä ja asenteissa.
YYA-sopimuksen perintö nykypäivänä
Sopimuksen vaikutus Suomen turvallisuuspolitiikkaan
YYA-sopimuksen perintö näkyy edelleen Suomen turvallisuuspoliittisessa ajattelussa, vaikka sopimus itsessään onkin historiaa. Sopimus opetti Suomelle realiteetit suurvallan naapurina olemisesta ja tarpeen sovittaa oma politiikka vallitseviin olosuhteisiin. Tämä realismi on edelleen osa suomalaista ulkopoliittista DNA:ta.
- Suomessa ymmärretään edelleen, että ulkopolitiikan on oltava joustavaa ja tilannetajuista.
- Varovaisuus suurvaltasuhteissa on edelleen läsnä.
- Suomen päätös hakea Naton jäsenyyttä on osittain reaktio Venäjän muuttuneeseen käytökseen, mutta myös osoitus siitä, että Suomi on valmis tekemään rohkeita päätöksiä oman turvallisuutensa takaamiseksi.
Historiallisen muistin rakentuminen
YYA-sopimuksen aika on edelleen kiistanalainen osa Suomen historiaa. Toisille se oli välttämätön paha, joka mahdollisti itsenäisyyden säilyttämisen, kun taas toiset näkevät sen Suomen itsemääräämisoikeuden rajoittamisena. Keskustelu sopimuksesta jatkuu edelleen, ja se vaikuttaa siihen, miten suomalaiset hahmottavat omaa historiaansa ja suhdettaan Venäjään.
- YYA-sopimuksen aikaa muistellaan usein nostalgisella sävyllä, mutta myös kriittisesti.
- Sopimuksen perintö näkyy edelleen Suomen ja Venäjän suhteissa.
- Historian tulkinnat vaihtelevat, ja YYA-sopimus on edelleen osa suomalaista identiteettiä.
Oppitunnit tulevaisuuden ulkosuhteisiin
YYA-sopimuksen ajasta voidaan vetää monia oppitunteja tulevaisuuden ulkosuhteisiin. Tärkeintä on ymmärtää, että pienellä maalla on aina rajoituksensa, mutta se voi silti toimia aktiivisesti ja itsenäisesti kansainvälisessä yhteisössä. Suomen kokemus YYA-sopimuksesta opettaa, että diplomatia, neuvottelut ja kansainvälinen yhteistyö ovat avainasemassa turvallisuuden takaamisessa.
- Pienten maiden on sopeuduttava suurvaltojen intresseihin, mutta ne voivat silti ajaa omia etujaan.
- Kansainvälinen yhteistyö on tärkeää turvallisuuden takaamiseksi.
- Diplomatia ja neuvottelut ovat avainasemassa konfliktien välttämisessä.