Oletko elokuvafani tai tiedonhakija, joka etsii tietoa komediasta Uuno Turhapuro armeijan leivissä? Et ole yksin – tämä 1980-luvun kotimainen klassikkokomedia naurattaa yhä uusia katsojia. Kyseessä on yksi kaikkien aikojen suosituimmista suomalaisista elokuvista, joten ei ihme, että Uuno Turhapuro armeijan leivissä rooleissa kiinnostaa monia. Artikkelimme tarjoaa juuri sitä, mitä etsit: kattavan paketin tietoa elokuvasta, sen hahmoista ja taustoista.
Mitä tuleman pitää? Tässä artikkelissa esittelemme aluksi elokuvan perustiedot (julkaisuvuosi, tekijät, genre ja menestys). Seuraavaksi listasimme Uuno Turhapuro armeijan leivissä -elokuvan keskeiset hahmot ja näyttelijät. Lisäksi kerromme tiiviisti elokuvan juonen pääpiirteet. Sukellamme myös kulissien taakse: miten elokuva tehtiin, keitä tekijätiimiin kuului ja missä kuvaukset tapahtuivat. Lopuksi pohdimme, miten Uuno Turhapuro -sarjan yhdeksäs osa sijoittuu sarjan jatkumoon ja millainen vaikutus sillä on ollut suomalaiseen populaarikulttuuriin. Pysy kyydissä – luvassa on syvällinen tietopaketti tästä rakastetusta komediasta!
Elokuvan taustat ja esittely
Uuno Turhapuro armeijan leivissä sai ensi-iltansa vuonna 1984, ja se on järjestyksessään yhdeksäs Uuno Turhapuro -elokuva. Elokuva on tyyliltään komedia – tarkemmin sanottuna hyväntahtoinen sotilasfarssi, joka parodioi armeijan maailmaa pilke silmäkulmassa. Ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastasi Ere Kokkonen, joka itse asiassa kirjoitti Uuno-elokuvaa nyt ensimmäistä kertaa. Aiemmissa osissa sarjan luoja Spede Pasanen oli ollut merkittävässä roolissa käsikirjoittajana, ja edelleen tässäkin filmissä Spede toimi tuottajana (Filmituotanto Spede Pasanen Oy) sekä näytteli yhtä sivurooleista. Kokkonen oli kuitenkin nyt puikoissa tarinan vetäjänä, ja lopputulos puhuu puolestaan.
Elokuva kuuluu Vesa-Matti Loirin tähdittämiin Uuno Turhapuro -komedioihin – Loiri nähdään jälleen pääosassa hulttiomaisen Uunon roolissa. Myös Uunon luottoystävät, Spede Pasanen ja Simo Salminen, ovat mukana niin kameran edessä kuin taustalla ideoimassa vitsejä. Pasanen esittää elokuvassa ronskia mekaanikko-Härskiä ja Salminen hömelöä Sörsselssöniä, ja he toivat myös omia ideoitaan tarinaan. Taustamusiikin sävelsi Jaakko Salo, ja teknisestä toteutuksesta vastasi kokenut työryhmä (kuvaajana Martti Kakko, leikkaajana Eva Jaakontalo ym.), joten tekijäkaartissa oli runsaasti kotimaisen viihteen konkareita.
Genre ja suosio
Uuno-elokuvat olivat 1970–1980-luvuilla erittäin suosittuja, mutta Uuno Turhapuro armeijan leivissä ylitti odotuksetkin – siitä tuli huikea yleisömenestys. Elokuva keräsi Suomessa peräti 750 965 teatterikatsojaa, joista 680 000 jo ilmestymisvuonna 1984. Tällä katsojamäärällä elokuva on yhä Suomen elokuvahistorian katsotuimpien kotimaisten elokuvien kärkisijalla (se on yhdeksänneksi katsotuin kotimainen elokuva kautta aikojen). Erityisen merkillepantavaa on, että kyseessä on Suomen kaikkien aikojen katsotuin kotimainen komediaelokuva. Pitkään elokuva pitikin ennätystä modernien katsojatilastojen kärjessä – vasta vuonna 2017 Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas onnistui rikkomaan Uunon ennätyksen katsojamäärissä.
Elokuvan suosio johti myös siihen, että siitä tehtiin vuonna 1986 televisiosarjaversio. Uuno Turhapuro armeijan leivissä -televisiosarja oli seitsenosainen ja sisälsi kohtauksia, jotka oli leikattu pois elokuvan teatteriversiosta. Sarja on sittemmin uusittu useasti televisiossa, mikä entisestään kasvatti elokuvan tunnettavuutta. Myös elokuvan ikäraja on matala (S 7), joten koko perhe on voinut sitä katsella – tämä laajensi katsojakuntaa entisestään. Yleisön rakkaus Uunoa kohtaan näkyykin siinä, että elokuva elää jatkuvasti uusien sukupolvien mielissä. (Moni saattaa tänäkin päivänä etsiä netistä hakusanoilla “Uuno armeijassa koko elokuva”toivoen näkevänsä tämän klassikon uudelleen alusta loppuun!)
Keskeiset hahmot ja näyttelijät
Elokuvassa Uuno Turhapuro armeijan leivissä rooleissa nähdään liuta tunnettuja suomalaisia näyttelijöitä. Alla on lueteltu elokuvan keskeiset hahmot ja heitä esittävät näyttelijät:
- Uuno Turhapuro – (Vesa-Matti Loiri). Sarjan päähenkilö, hyväntuulinen mutta häikäilemätön ja laiskanpulskea vekkuli, joka tällä kertaa joutuu armeijan harmaisiin sotkemaan pakkaa. Loirin ikoninen roolisuoritus on monille yhtä kuin Uuno.
- Elisabeth Turhapuro – (Marjatta Raita). Uunon pitkäpinnainen vaimo, hienostorouva joka rakkaudesta mieheensä suostuu jopa outoihin juoniin – Elisabeth esimerkiksi maskeeraa itsensä Uunoksi auttaakseen miestään pulassa. Raita näytteli Elisabethia useissa Uuno-filmeissä tuttuun tapaan.
- Vuoristoneuvos Tuura (myöhemmin puolustusministeri) – (Tapio Hämäläinen). Elisabethin isä ja Uunon kärttyisä appiukko, joka inhoaa vävypoikaansa sydämensä pohjasta. Tässä elokuvassa Tuura on juuri nimitetty puolustusministeriksi, mikä antaa aihetta monille komiikan käänteille. Hämäläinen tulkitsee roolin tutulla hermostuneella energiallaan.
- Rouva Tuura – (Marita Nordberg). Uunon appiukon vaimo eli Elisabethin äiti, joka tasapainottaa miestään. Rouva Tuura seuraa sivusta miestään ja vävypoikaansa ikuisen hämmennyksen vallassa.
- Sörsselssön – (Simo Salminen). Uunon hyvä ystävä, reservin kersantti. Sörsselssön on hyväntahtoinen mutta hömelö kaveri, joka päätyy Uunon kanssa samaan sotkuun armeijassa. Salmisen koominen ajoitus tuo hahmoon hupaisaa koheltamista.
- Härski-Hartikainen – (Spede Pasanen). Uunon toinen luottoystävä, rääväsuinen “Härski”, myös reservin kersantti. Pasasen hahmo on auto- ja keksintönero, ja Häskistä on tullut Uuno-sarjan legendaarinen sivuhahmo. Spede tuo rooliin omintakeista charmiaan ja fyysistä komiikkaa.
- Kapteeni Brynner – (Jyrki Kovaleff). Komppanianpäällikkö, joka saa johtoonsa Uunon koulutusvaiheessa. Brynner yrittää aluksi olla tiukka esimies, mutta Uunon suku- ja suhteet (väärin ymmärrettyinä) saavat hänet mielistelemään Uunoa ylennyksillä.
- Eversti Kaarna – (Yrjö Parjanne). Rykmentin komentava eversti. Kaarna joutuu seuraamaan Uunon aiheuttamaa hullunmyllyä armeijassa. Hänen tyttärensä Marina on myös mukana kuvioissa.
- Marina Kaarna – (Hannele Lauri). Eversti Kaarnan tytär, joka pyörittää päätä varuskunnassa. Marina on viehättävä sotilaskodin työntekijä, ja hänen kauttaan syntyy myös pientä romanssinpoikasta juonen sivupoluille.
- Puolustusvoimain komentaja – (Helge Herala). Korkein sotilashenkilö, joka osallistuu elokuvassa nähtävään sotaharjoitukseen. Heralan esittämä komentaja edustaa armeijan ylintä johtoa, joka sekaantuu lopussa Uunon järjestämään farssiin.
- Tasavallan presidentti – (Ismo Kallio). Kallion esittämä presidentti vilahtaa elokuvassa cameo-roolissa, tuoden tarinaan yllätyksellisen huipennuksen. Kohtaus, jossa Uuno päätyy tekemisiin presidentin kanssa, on yksi elokuvan humoristisista kohokohdista.
Elokuvassa on poikkeuksellisen paljon hahmoja armeijan miljööstä johtuen, ja yllä listattujen lisäksi mukana on lukuisia pienempiä rooleja. Esimerkiksi Unelma Säleikkö (Elli Castrén) on Tuura-puolustusministerin sihteeri, johon Uuno on ihastunut. Myös varuskunnan väkeä nähdään runsaasti: kersantti Koistinen (Mauno Blomqvist), vänrikki Napero (Jarkko Rantanen), vääpeli (Eero Pikkarainen) sekä varuskunnan parturi (Ulla Tapaninen) ja sotilaskodin tarjoilija (Riitta Väisänen) ovat kaikki mukana vauhdikkaissa kohtauksissa.
Lisäksi elokuvassa on useita cameo-esiintymisiä tunnetuilta henkilöiltä, mikä on omiaan ilahduttamaan ajan populaarikulttuurin ystäviä. Esimerkiksi laulaja Eini esiintyy elokuvassa viihdyttämässä varusmiehiä (laulaen kappaletta “Kesä ja yö”), pop-tähti Riki Sorsa nähdään varusmiehenä (1. vartiomiehen roolissa) ja huipputennispelaaja Olli Rahnasto vilahtaa kohtauksessa omana itsenään. Myös poliitikko Pekka Vennamo sekä teatterivaikuttaja Kalle Holmberg tekevät humoristiset cameot ”vanhoina mokuina” (eli eräänlaisina sotahistoriallisina ukkoina), joita elokuvan lopussa nähdään. Nämä pienet roolit tuovat elokuvaan hauskan “bongaile julkkiksia” -elementin ja kertovat siitä, kuinka laajalle Uuno-ilmiö ulottui aikansa viihdekentällä.
Juonikuvaus
Mistä Uuno Turhapuro armeijan leivissä kertoo? Tarinan alussa työtä vieroksuva Uuno saa kutsun suorittamaan loppuun asepalveluksensa, sillä paljastuu, että hän on nuoruudessaan lusmuillut armeijassa vain yhden päivän. Tuore puolustusministeri Tuura (Uunon appiukko) on juuri astunut virkaansa, ja Uuno rientää tietysti pyytämään vaikutusvaltaista appiukkoa vapauttamaan hänet palveluksesta. Ministeri-Tuura ei kuitenkaan anna armoa: päinvastoin, hän määrää Uunon viipymättä armeijaan ja vannottaa komppanian päällikölle, ettei vävykultaa päästetä lomille ennen kuin “ukosta on tehty mies”. Uunon vastahakoinen inttitaival alkaa siis kurinalaisissa merkeissä.
Jo palveluksen alkumetreillä Uunon kohtalo kääntyy kuitenkin päälaelleen hervottomalla tavalla. Käy ilmi, että varuskunnan upseerit saavat vihiä Uunon vaikutusvaltaisesta sukulaisesta – he päättelevät virheellisesti, että puolustusministerin vävypoika Uuno on lähetetty armeijaan etsimään puutteita puolustusvoimista. Tästä alkaa väärinkäsitysten ketju: upseerit alkavat liehakoida tietämätöntä Uunoa ja pitääkseen tämän “suut supussa” he myöntävät hänelle toinen toistaan hulppeampia ylennyksiä. Niinpä Uuno, joka aloitti alokkaana, kohoaa vain viikon aikana sotilasarvossa rivimiehestä majuriksi asti! Ylennykset satelevat Uunolle huimaa tahtia samalla kun hänen asevelvollisuuttaan suorittavat kaverinsa Härski-Hartikainen ja Sörsselssön katsovat monttu auki vierestä.
Uuno käyttää tilannetta myös ovelasti hyväkseen. Hän haluaisi nimittäin viettää edes yhden illan vapaalla – ja tapailla salaa Tuuran viehättävää sihteeriä, Unelma Säleikköä, johon Uuno on silmänsä iskenyt. Niinpä Uuno punoo juonen: Elisabeth-vaimo maskeerataan Uunoksi ja lähetetään päivän ajaksi hänen sijaisenaan kasarmille, jotta oikea Uuno pääsee livahtamaan vapaalle illaksi. Tämä hupaisa kohtaus, jossa naisellinen Elisabeth marssii kasarmin pihalla Uunon vaatteissa ja tekoviiksissä, on yksi elokuvan mieleenpainuvimmista – ja aiheuttaa tietenkin kaaosta, kun “Uuno” ei käyttäydykään aivan odotetulla tavalla tupakomppaniassa.
Samaan aikaan oikea Uuno hiipii puolustusministeriöön tapaamaan ihastuksen kohdettaan Unelmaa. Vierailu ministeriön käytävillä menee kuitenkin pahasti pieleen: Uuno onnistuu sähläämään appiukkonsa ministerin työt perusteellisesti sekaisin. Uuno sotkee vahingossa sekä tärkeät lehtihaastattelut että puolustusvoimien budjettiesityksen valtioneuvostolle. Tilanne kärjistyy huippuunsa, kun väärinkäsitysten ja teknisten ongelmien summana ministeri Tuura tulee epähuomiossa “julistaneeksi sodan” Ruotsia vastaan! Tämä absurdi käänne johtaa siihen, että puolustusministeri joutuu vastuuseen: edessä on sotaoikeuden istunto, jossa Tuuraa syytetään sodan lietsomisesta.
Elokuvan loppuhuipennuksessa Uuno päätyy esimiestensä yllätykseksi Tuuran puolta pitäväksi puolustusasianajajaksi sotaoikeuden kenttäkäräjille. Kohtaus on täynnä farssimaisia piirteitä – Uuno lainopillisena neuvonantajana on näky, jota appiukko tuskin osasi kuvitella. Viime metreillä Uuno tokaisee oikeussalissa lakonisen kuuluisan repliikkinsä: “Mä pahoin pelkään, että me hävitään tää juttu.” Ja oikeassahan hän on – lopulta kaikki sotku kulminoi siihen, että Tuura kantaa virkansa puolesta vastuun tapahtuneesta.
Lopussa nähdään vielä hauska meta-tason loppukohtaus: Elokuva ikään kuin päättyy valkokankaalla, mutta kamera paljastaa yleisön, joka on katsonut tarinaa. Salillinen naisia ja Uunon näköisiä miehiä (ikään kuin Uuno-klooneja) kommentoi näkemäänsä. Yleisön joukossa ovat myös “oikea” Uuno ja Elisabeth itse! Uuno kuittaa kokemansa sanomalla pilke silmäkulmassa kuuluisat viimeiset sanat: “Kyl minust toi Loiri (näyttelijä) ampuu tos tyypis karkeesti yli – ei tommost oo eläväs elämäs.” Näin Uuno Turhapuro armeijan leivissä rikkoi vielä neljännenkin seinän ja nauroi hyväntahtoisesti omalle mahdottomuudelleen.
(Huom: Jos et ole vielä nähnyt elokuvaa, yllä oleva juonikuvaus sisältää kaikki keskeiset tapahtumat ja paljastaa loppuratkaisun.)
Tuotanto ja tekijät kulissien takana
Ideointi ja käsikirjoitus: Uuno Turhapuro armeijan leivissä merkitsi käännekohtaa tekijätiimissä, sillä se oli ensimmäinen kerta, kun ohjaaja Ere Kokkonen vastasi myös elokuvan käsikirjoituksesta. Aiemmin Uuno-elokuvien tarinoita oli pitkälti ideoimassa Spede Pasanen, mutta nyt Kokkonen otti vetovastuun juonesta. Spede ja vakiotiimi eivät silti jääneet sivuun – Spede Pasanen, Vesa-Matti Loiri ja Simo Salminen antoivat omia panoksiaan käsikirjoituksen kehittelyyn tuoden mukaan ideoita ja gageja omista vahvuusalueistaan. Hyvä esimerkki tekijöiden yhteistyöstä on elokuvassa nähtävä upseerikerhon biljardikohtaus: se lisättiin mukaan Loirin nimenomaisesta toiveesta, ja Loiri suunnitteli koko hupaisan biljardistun täysin oman aiemman televisiosketsinsä pohjalta. Myös eräs juonen hullunkurisimmista elementeistä – sodan kääntyminen Ruotsia vastaan – syntyi tekijöiden aivoriihessä: tämä absurdi idea oli Spede Pasasen keksintöä. Onkin selvää, että Uunon armeijaseikkailun takana oli monen tekijän huumorintaju ja luovuus saumattomassa yhteistyössä.
Kuvauspaikat ja toteutus: Elokuva kuvattiin suureksi osaksi aidossa armeijaympäristössä, mikä antaa sille autenttisen ilmeen. Pääasiallisena kuvauspaikkana toimi Santahaminan varuskunta Helsingissä, jossa ulkokohtaukset – kuten kasarmin pihan paraatit ja metsäleirin tapahtumat – ikuistettiin filmille. Armeijan kalustoa ja tiloja hyödynnettiin laajasti, mikä vaati tuotannolta hyviä suhteita Puolustusvoimiin. Osa sisäkuvauksista tehtiin puolestaan MTV:n studioilla Pasilassa sekä ohjaaja Kokkosen omassa kodissa Nurmijärvellä eräitä pieniä kohtauksia varten. Se, että Puolustusvoimat sallivat kuvaukset Santahaminassa, kertoo luottamuksesta tekijöihin – tuotantotiimi huolehti, että elokuvan sävy pysyi perinteisen hyväntahtoisena. Kuten eräässä arvioissa todettiin, Spede “ei tee pilkkaa armeijasta” yli soveliaisuuden rajojen. Sotilasfarssin perinteitä noudattaen armeijaa kyllä höynäytetään ja sen jäykkyydelle nauretaan, mutta mitään aidosti armeijan vastaista sanomaa elokuva ei sisällä. Tämä linja mahdollisti sujuvan yhteystyön Puolustusvoimien kanssa – ja toisaalta varmisti, että elokuva pysyi kepeänä koko kansan komediana.
Tekijäryhmä: Elokuvan tuotannosta vastasi Spede Pasanen, joka toimi tuottajana ja varmisti rahoituksen sekä organisoi kuvaukset oman yhtiönsä kautta. Spede oli tuohon aikaan jo konkari suomalaisessa elokuvabisneksessä, ja hänen osallistumisensa näkyi myös kustannustehokkuudessa: Uuno-filmit olivat tunnettuja siitä, että ne kuvasivat nopeasti ja pienellä budjetilla suhteessa yleisömenestykseen. Kokkonen ohjasi Uuno Turhapuro armeijan leivissä -elokuvan varmalla otteella – hänellä oli vyöllään jo useita Uunoja aiemmin (sekä muita Speden tuottamia komedioita), joten tyylilaji oli hallussa. Kuvaaja Martti Kakko tallensi farssin tapahtumat filmille, ja leikkaaja Eva Jaakontalo kokosi kohtaukset napakaksi kokonaisuudeksi (elokuvan kesto on noin 1h 42 min). Lavastaja Kristine Elo puolestaan loi oikean kasarmiympäristön tunnun yhdessä Puolustusvoimien kaluston kanssa. Myös puvustus ansaitsee maininnan – Uunon kuuluisa resuinen habitus yhdistyi hauskasti armeijan virkapukuun.
Elokuvan asema Uuno-sarjassa ja vaikutus populaarikulttuuriin
Asema Uuno Turhapuro -sarjan jatkumossa
Uuno Turhapuro armeijan leivissä on osa pitkää Uuno Turhapuro -elokuvien sarjaa, joka alkoi vuonna 1973 ja jatkui aina vuoteen 2004 saakka. Kaikkiaan Uuno-elokuvia on 20 teatterielokuvaa – ja tämä armeija-aiheinen osa sijoittuu sarjan puolivälin kieppeille, sarjan 9. osaksi. Elokuvaa edelsi vuonna 1983 ilmestynyt Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin ja sitä seurasi vuonna 1985 seuraava osa Uuno Epsanjassa. Voidaan sanoa, että Uuno armeijan leivissä osui ajankohtaan, jolloin Uuno-sarja oli saavuttanut huippusuosionsa: katsojaluvut olivat huipussaan, ja hahmot olivat vakiinnuttaneet asemansa suomalaisten viihdesydämissä. Juoni sijoittuu luontevasti Uuno-saagaan – monissa aiemmissa elokuvissa Uuno oli seikkaillut mm. presidentin linnassa, talouselämässä ja menettänyt muistinsa, joten armeijaan joutuminen tuntui luontevalta uudelta aluevaltaukseltahahmon kommelluksille.
Sarjan kannalta Armeijan leivissä erottuu edukseen useastakin syystä. Ensinnäkin sen valtava yleisömenestys nosti riman korkealle seuraaville osille. Yksikään myöhempi Uuno-filmi ei aivan yltänyt samanlaiseen katsojaennätykseen, vaikka Uuno pysyi suosittuna vielä 1980-luvun loppuun saakka. Toiseksi elokuvan myötä Uunon maailma laajeni: mukaan tuli paljon uusia sivuhahmoja (armeijan henkilöstöä, upseereita, jopa tasavallan presidentti fiktiivisesti) ja näin Uunon absurdi huumori vietiin uusiin ympäristöihin. Monet näistä hahmoista esiintyivät vain tässä elokuvassa, mutta ne rikastuttivat Uunon universumia. Kolmanneksi elokuvan lopussa nähty metakohtaus, jossa Uuno itse kommentoi Vesa-Matti Loirin näyttelijäntyötä, oli poikkeuksellisen rohkea veto kotimaisessa viihteessä – tämä osoitti tekijöiden itseironian ja halun uudistaa kaavaa. Sarjan jatkuvuuden kannalta Uuno Turhapuro armeijan leivissä todisti, että Uuno-hahmoa voitiin sijoittaa lähes mihin tahansa ympäristöön ja tilanteeseen, ja yleisö seurasi mukana innoissaan.
On kiinnostavaa huomata, että Armeijan leivissä oli tavallaan myös erään aikakauden huipentuma: se jäi viimeiseksi Uuno-elokuvaksi, joka keräsi yli puoli miljoonaa teatterikatsojaa. 1990-luvulle tultaessa Uunojen suosio alkoi vähitellen hiipua, vaikkakin edelleen ilmestyneet osat (kuten 1990 Uunon poikamiesvuodet maaseudulla ja 2004 sarjan päättänyt Uuno Turhapuro – This Is My Life) houkuttelivat huomattavan määrän uskollisia katsojia. Uuno Turhapuro armeijan leivissä säilyy kuitenkin Uuno-sarjan merkkipaaluna – monet fanit ja kriitikot pitävät sitä sarjan hauskimpana tai ainakin mieleenpainuvimpana osana juuri sen armeijakomiikan vuoksi.
Vaikutus suomalaiseen populaarikulttuuriin
Elokuvan vaikutus suomalaiseen populaarikulttuuriin on ollut huomattava. Uuno Turhapuro -hahmo oli jo entuudestaan kansansuosikki, mutta nimenomaan Armeijan leivissä -elokuvan myötä Uuno löysi tiensä entistä laajemman yleisön tietoisuuteen. Moni 1980-luvulla armeijassa palvellut nuori miehistä näki hahmossa humoristisen samaistumiskohteen – Uunon veltto suhtautuminen sääntöihin ja nokkeluus tylsän kuriin keskellä toivat hupia asepalveluksen kokeneille. Elokuvan legendaariset kohtaukset, kuten Elisabethin muodonmuutos Uunoksi ja “sota Ruotsia vastaan” -farssi, jäävät elämään kotimaiseen sketsiperinteeseen. Esimerkiksi Uunon lakoninen repliikki “Mä pahoin pelkään että me hävitään tää juttu” on usein lainattu fraasi, kun halutaan humoristisesti ennakoida epäonnistumista.
Elokuvan myötä myös Uuno-hahmon imago hieman muuttui. Aikaisemmissa elokuvissa Uuno oli ehkä teräväkielisempi ja ilkikurisempi, mutta kriitikot huomasivat, että tässä osassa hahmo pehmeni entistä hyväntahtoisemmaksi velikullaksi. Kriitikko Helena Ylänen kirjoitti tuoreeltaan Helsingin Sanomissa, että Uunon “terävä kieli” ja tyly itsepuolustus olivat pehmenneet – Uunosta oli tullut “pahaa tarkoittamaton velikulta, laiskanpulskea vempula”. Tämä linjanmuutos saattoi olla tietoinen ratkaisu tekijöiltä, jotta hahmo pysyisi suuren yleisön suosiossa. Joka tapauksessa kansa ei pannut Uunon “kilttiytymistä” pahakseen, päinvastoin: Uuno Turhapuro armeijan leivissä jatkoi yleisömenestysten putkea.
Elokuvan yhteiskunnallinen pilke silmäkulmassa on myös kiinnostava. Vaikka kyseessä on ennen kaikkea harmiton komedia, muutamat kriitikot ja tutkijat ovat jälkeenpäin pohtineet sen kuvaamaa instituutiota. Aikalaisarvioissa todettiin, että elokuva ei ota kantaa armeijan tarpeellisuuteen tai asevelvollisuuteen, vaan pysyttelee tuttuun tapaan neutraalina viihteenä – tosin pilke silmäkulmassa se osoittaa, miten byrokraattinen armeijakoneisto joutuu pulaan kohdatessaan Uunon kaltaisen ennakkoluulottoman anarkistin. Tämä on nähty myös ajan peilauksena: 1980-luvulla suomalainen asevelvollisuusjärjestelmä oli vakiintunut, ja Uuno Turhapuro armeijan leivissä -elokuvan voi katsoa jopa kommentoivan sitä, että sotilasfarssit olivat tuolloin harventuneet (elokuvassa itsessään viitataan siihen, että siviilipalveluksen yleistyessä “myös sotilasfarssit ovat vähentyneet”). Uuno paikkaa tätä aukkoa tuomalla kevyttä militaria-huumoria takaisin viihteeseen.
Televisioesiintymiset ja jatkuva näkyvyys ovat sementoineet elokuvan aseman populaarikulttuurissa. Uuno Turhapuro armeijan leivissä on esitetty lukuisia kertoja television kanavilla, usein uudenvuoden tai juhannuksen aikaan, jolloin koko kansa on voinut kerääntyä tv:n ääreen. Esimerkiksi vuonna 1992 elokuva keräsi TV3-kanavan ensiesityksessä yli 1,22 miljoonaa katsojaa – uskomaton luku, joka kertoo Uunon paikan suomalaisten sydämissä. Yhä tänäkin päivänä, kun Loirin esittämästä Uunosta puhutaan tai näytetään pätkiä, Armeijan leivissä -elokuvan kohtaukset ovat usein ensimmäisinä mielessä. Hahmojen nimet kuten “Sörsselssön” ja “Härski-Hartikainen” ovat monille käsitteitä, ja sanonta “Uuno armeijassa” herättää heti mielikuvan hullunkurisista varusmiesseikkailuista. Ei ole liioiteltua sanoa, että Uuno Turhapuro on suomalaisen pop-kulttuurin ikoninen hahmo, ja juuri tämä elokuva on yksi hänen kruununjalokivistään.
Onpa joku saattanut huomata, että nykypäivänkin some-keskusteluissa tai meemeissä viitataan Uunon armeijaseikkailuun. Esimerkiksi jos joku koheltaa varusmiespalveluksessa, saatetaan leikkisästi heittää kommentti: “Mee ny Uuno” viitaten tähän elokuvaan. Koko Uuno Turhapuro armeijan leivissä -elokuva kuvastaa ajankuvaa, jossa suomalainen huumori yhdisti kansaa ja jossa jopa kansalliset instituutiot (kuten armeija) olivat hyväntahtoisen pilailun kohteena. Elokuvan jatkuva suosio – olipa kyse sen katsomisesta nostalgisesti VHS:ltä, DVD:ltä tai nykyisin streaming-palveluiden kautta – kertoo, että Uunon toilailuilla on paikkansa sukupolvesta toiseen. Uuno Turhapuro armeijan leivissä on lämminhenkinen ja hulvaton komedia, joka paitsi naurattaa, myös kuuluu suomalaisten yhteiseen kulttuurimuistiin.
Lähteet
- Wikipedia (suomenkielinen) – Uuno Turhapuro armeijan leivissä. Julkaistu Wikipedia-artikkeli, josta on haettu faktatietoja elokuvan tuotannosta, näyttelijöistä, juonesta ja katsojaluvuista.
- Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (Elonet) – Uuno Turhapuro armeijan leivissä (1984). Suomen kansallisen audiovisuaalisen arkiston tietokanta, josta on tarkistettu elokuvan tekijätiedot ja roolit.
- Suomen kansallisfilmografia, Osa 9 (1981–1985) – Edita, 2000. (Teos sisältää Uuno Turhapuro armeijan leivissä -elokuvan taustatietoja, katsojaluvut sekä lehdistön arvioita.)
- Elokuvauutiset.fi – Niko Jutila: “Turhapuroilmiö – 1980-luvun harvinainen dokumentti Turhapuro-elokuvista nyt nähtävillä Elonetissä”. Artikkeli (15.09.2021), jossa käsitellään Turhapuro-elokuvien suosiota ja mm. Uuno Turhapuro armeijan leivissä -elokuvan katsojamääriä.
