Moderni Hamlet nahkaliiveissä
Vain aniharva nykytelevisiota käsittelevä moderni draamateos uskaltaa sukeltaa yhtä armottomaan pimeyteen kuin Kurt Sutterin luoma Sons of Anarchy (SOA). Sarja asetti raskailla moottoripyörillä Kalifornian armottomassa laitamaisemassa kaahaavan lainsuojattoman kerhon poikkeuksellisesti keskiöön. Keskiössä palaa Jax Teller (jota Charlie Hunnam näytteli lähes murtumispisteeseen vietyllä omistautumisella), älyllinen mutta raakaan kerhokulttuurin ja isänsä unelmien väliin ristiriidassa puristuva 'prinssi'.
Hunnamin sisäinen murtuminen vastapäätä autoritääristä Clay Morrow’ta – rooli, joka tarjosi kokeneelle Ron Perlmanille täydellisen areenan purkaa machokulttuurin manipulatiivisimmat pimeät puolet – muodosti television kenties voimakkaimman machiavellistisen valtapelin kahden alfauroksen välillä.
Gemma Teller ja matriarkan ehdoton valta
Yksi koko sarjan (ja kenties koko yhdysvaltalaisen ohjelmahistorian) monimutkaisimmista roolisuorituksista kuuluu ehdottomasti Katey Sagalille. Hänen roolinsa Gemma Teller-Morrow’na, matriarkkana, joka pitelee käsissään perheensä langat, edustaa pelottavaa kykyä yhdistää ehdoton ja rajoittamaton naarasleijonamainen rakkaus totaalisin psykoottiseen manipulointiin ja tuhoavaan kontrolliin. Gemman varjo asettaa jatkuvasti kerhon veljet – mukaan lukien loistavasti vivahteikkaan omatuntona operoivan Tigin sekä ehdotonta uskollisuutta ihannoivan Chibsin – jatkuvaan ja moraalittomaan ristikkoon.
Sons of Anarchyn kyky rakentaa veljeys ruudulle vaati fysiologiselta näyttelijätyöltä poikkeuksellista sitoutumista ja brutaalia veritekojen rytmitystä. Jäljelle jäi rikkinäinen tarina inhimillisestä epäonnistumisesta, ahneudesta ja moottorin meluun hiljenneestä lunastuksesta, jota näyttelijäkaarti tulkitsi puhtaalla maskuliinisella neroudella.
Näyttelijät ja Hahmot
Data haettu livenä The Movie Database (TMDB) rajapinnasta.
