Lännenelokuvien ystävät muistavat varmasti Sergio Leonen ohjaaman klassikon Huuliharppukostaja. Kyseessä on elokuva, joka hurmaa katsojat upeilla roolisuorituksillaan, ikonisella musiikillaan ja unohtumattomalla tunnelmallaan. Tässä artikkelissa tutustumme Huuliharppukostaja rooleissa nähtyihin hahmoihin ja näyttelijöihin, käymme läpi elokuvan taustat ja juonen pääpiirteet, sukellamme elokuvan musiikin maailmaan sekä tarkastelemme, millaisen vastaanoton tämä vuonna 1968 ensi-iltansa saanut lännenepos on saanut – niin kriitikoilta kuin tavallisilta katsojiltakin.
Huuliharppukostaja – elokuvan tausta ja juoni
Huuliharppukostaja (Once Upon a Time in the West) on vuonna 1968 ilmestynyt Sergio Leonen ohjaama yhdysvaltalais-italialainen eeppinen spagettiwestern. Elokuva sijoittuu Villin lännen maisemiin, jossa salaperäinen huuliharpunsoittaja (Charles Bronson) liittoutuu lainsuojattoman Cheyennen (Jason Robards) kanssa suojellakseen leskeksi jäänyttä Jill McBainia (Claudia Cardinale) häikäilemättömältä palkkamurhaaja Frankilta (Henry Fonda). Tarinan taustalla on rautatien laajentuminen ja kamppailu Sweetwater-nimisestä maatilasta, jonka hallinta ratkaisee vallan ja rikkauden alueella. Leonen elokuva rakentuu verkkaisesti jännitystä kasvattaen, ja se huipentuu ikoniseen välienselvittelyyn hyvän, pahan ja pahankin välillä.
Leone oli tunnettu jo Dollaritrilogian menestyksestä, ja Huuliharppukostajaa pidetään italowestern-tyylisuunnan merkittävimpiin kuuluvana teoksena – eräänlaisena spagettiwesternien huipentumana.
Laadultaan ja tyyliltään Huuliharppukostaja erottuu edukseen muista lajityypin elokuvista. Leonen ohjauksessa kohtaukset ovat pitkiä ja vähäeleisiä: jännite rakentuu hiljaisuuden, pienien eleiden ja ympäristön äänien varaan, kunnes väkivalta purkautuu yhtäkkiä. Kuuluisa alkukohtaus, jossa kolme miestä odottaa junaa aavikon hiljaisuudessa, kestää miltei kymmenen minuuttia ja imaisee katsojan tunnelmaan tehokkaasti. Tämä oopperamainen, viipyilevä tyyli jakoi aikanaan mielipiteitä, mutta nykypäivän näkökulmasta sitä pidetään Leonen vahvuutena. Ohjaaja myös viljelee tietoisesti viittauksia aiempiin lännenklassikoihin; esimerkkejä löytyy mm. Sheriffistä (1952) ja Etäisten laaksojen miehestä (1953). Leonen visiossa vanhan Hollywood-westernin kliseitä käännetään päälaelleen: hyviksi mielletyt sankarit eivät ole tahrattoman puhtaita, eivätkä pahikset yksiselitteisen pahoja, vaan lännen myyttistä historiaa tarkastellaan aiempaa kriittisemmin.
Tärkeimmät roolihahmot ja näyttelijät
Elokuvan näyttelijäkaarti on tähtiluokkaa: pääosissa nähdään mm. Charles Bronson, Claudia Cardinale, Henry Fonda sekä Jason Robards. Alla on lueteltu Huuliharppukostajan keskeiset roolihahmot ja heidän esittäjänsä:
| Roolihahmo | Näyttelijä |
|---|---|
| Harmonica (“Huuliharppumies”) | Charles Bronson |
| Frank | Henry Fonda |
| Jill McBain | Claudia Cardinale |
| Cheyenne (Manuel Gutiérrez) | Jason Robards |
| Morton (rautatieyhtiön johtaja) | Gabriele Ferzetti |
Harmonica – salaperäinen kostaja (Charles Bronson)
Charles Bronson esittää nimettömäksi jäävää päähenkilöä, jota kutsutaan Harmonicaksi eli “Huuliharppumieheksi”hänen mukanaan kantamansa huuliharpun mukaan. Bronson tunnettiin aiemmin usein sivu- tai konnarooleistaan, mutta Huuliharppukostajassa hän nousee pääosaan mystisenä kostajana. Alun perin Leone tarjosi tätä roolia Clint Eastwoodille, mutta Eastwood kieltäytyi ja tehtävä annettiin Bronsonille. Bronsonin vähäeleinen, jäyhän karismaattinen näyttelijäntyö toi Harmonica-hahmoon juuri oikeanlaista jännitystä ja päättäväisyyttä. Harmonica on mies menneisyydestä – hiljainen pyssysankari, joka jahtaa Frankia henkilökohtaisista syistä ja jonka koston motiivi paljastuu katsojalle vasta tarinan loppupuolella. Monet kriitikot ovatkin kiittäneet Bronsonin roolisuorituksen hillittyä voimaa, joka tekee hahmosta entistäkin arvoituksellisemman.
Frank – kylmäverinen konna (Henry Fonda)
Henry Fonda oli tunnettu Hollywoodissa oikeamielisten sankarihahmojen esittäjänä, joten hänen roolinsa julmana Frankina oli aikoinaan järisyttävä yllätys. Frank on sadistinen ja kylmäverinen palkkamurhaaja, joka ei kaihda mitään keinoja raivatakseen tieltään esteet – tämän saa kokea jopa viaton lapsi elokuvan alussa. Fonda epäröi aluksi ottaa vastaan roistoa esittävän roolin, mutta ohjaaja Leone onnistui suostuttelemaan hänet mukaan maalailemalla mieleen unohtumattoman kohtauksen, jossa katsojalle paljastuu lapsen ampujan olevan juuri Henry Fonda. Leone myös vaati Fondaa esiintymään ilman peittäviä maskeerauksia – ohjaajan mielestä Fondan tunnistettavat kirkkaansiniset silmät heijastivat parhaiten Frankin hyytävän, jäisen luonteen. Fonda uudisti tässä elokuvassa näyttelijäimagoaan hurjalla tavalla. Monet pitävät Frankia yhtenä Fondan uran ikimuistoisimmista rooleista – Leonen käsissä ”Amerikan hyvästä miehestä” kuoriutui hyytävä paholaismainen hahmo, joka karmii katsojan selkäpiitä vielä nykyäänkin.
Jill McBain – leskeksi jäänyt uudisasukas (Claudia Cardinale)
Claudia Cardinale tuo valkokankaalle Jill McBainin, vahvan naishahmon joka on elokuvan sydän. Jill on nuori nainen, joka saapuu Sweetwaterin tilalle aloittaakseen uuden elämän lännessä aviomiehensä luona – mutta perillä häntä odottaa tragedia koko perheen tultua murhatuksi. Leskeksi jäänyt Jill ei kuitenkaan murru, vaan päättää jäädä asumaan tilalle ja puolustaa oikeuksiaan miesten hallitsemassa maailmassa. Cardinale näyttelee Jillin roolin uskottavasti tuoden esiin hahmon sitkeyden ja inhimillisyyden. Jill on taustaltaan kompleksinen (hänen vihjataan olleen entinen ilotyttö New Orleansissa), mutta hän sopeutuu nopeasti karuun ympäristöön ja osoittaa neuvokkuutta. Laajalti onkin todettu, että Jill McBain on yksi western-genren merkittävimmistä naishahmoista, sillä hahmo ei jää miesten varjoon vaan ohjaa omalta osaltaan tarinan kulkua. Hahmo edustaa elokuvassa uuden sivistyksen ja tulevaisuuden toivoa – Jillin hahmon kautta Huuliharppukostaja antaa äänen vahvalle naiselle genressä, jossa naishahmot harvoin nousevat keskiöön.
Cheyenne – lainsuojaton liittolainen (Jason Robards)
Jason Robards näyttelee Cheyennea, karismaattista lainsuojatasta ja rosvojoukon johtajaa. Cheyenne leimataan aluksi McBainin perheen joukkomurhan syylliseksi, mikä nostaa hänen niskoilleen lain koston. Hän ei kuitenkaan hyväksy syytöksiä, vaan on kiinnostunut selvittämään, kuka lavasti hänen jenginsä syyllisiksi veritekoon. Cheyenne kohtaa Harmonican ja Jillin, ja hänestä tulee kaksikon vastentahtoinen liittolainen yhteisessä kamppailussa Frankia ja tämän kätyreitä vastaan. Robards tuo rooliin ripauksen huumoria ja lämpöä, mikä keventää elokuvan synkempää tunnelmaa. Cheyenne on roisto, jolla on kultainen sydän. Hän edustaa villin lännen viimeisiä legendaarisia lainsuojattomia, ja hänen kohtalonsa tarinan lopussa tuo mukaan haikean sävyn vanhan ajan päättymiselle. Hänessä henkilöityy westernien romantisoitu ajatus lainsuojattomasta, joka lopulta asettuu oikeuden puolelle.
Morton – ahne rautatieparoni (Gabriele Ferzetti)
Gabriele Ferzetti esittää elokuvassa herra Mortonia, liikemiestä ja rautatieyhtiön johtohahmoa. Morton on hahmona erilainen konna kuin Frank: hän on halvaantunut rautatieparoni, jonka unelmana on nähdä junaradan ulottuvan valtameren rannalle saakka. Tämän unelman saavuttaakseen Morton käyttää häikäilemättä rahaa ja valtaa – hän muun muassa palkkaa Frankin kaltaisia tappajia tekemään likaisen työn puolestaan. Ferzetti itse on maininnut Mortonin roolin yhdeksi uransa kiinnostavimmista ja kohtalokkaimmista. Morton on fyysisesti heikko – hän liikkuu pyörätuolissa ja kärsii pahasta sairaudesta – mutta hänen vallanhimonsa perustuu vankkaan uskoon rahan voimaan. Hänen hahmonsa symboloi sitä, miten villissä lännessä oli alkamassa uusi aikakausi: aseiden ja revolverisankarien valtakausi vaihtui rautateiden, rahavallan ja armottoman bisneksen aikaan.
Elokuvan musiikki – Ennio Morriconen ikimuistettava ääniraita
Huuliharppukostajan musiikki on legendaarisen italialaissäveltäjä Ennio Morriconen käsialaa, ja sitä pidetään yhtenä elokuvasävellysten merkkiteoksista. Morricone sävelsi koko elokuvan soundtrackin ennakkoon ennen kuvausten alkua Leone-ohjaajan toiveesta. Ohjaaja jopa soitti valmiita musiikkikappaleita näyttelijöille kuvauspaikalla kohtausten aikana luodakseen oikean tunnelman jokaiseen hetkeen. Huuliharppukostaja tunnetaan erityisesti ikonisesta teemastaan: mystinen huuliharpun ääni, joka säestää Bronsonin hahmon ilmestymisiä, on yksi elokuvahistorian tunnistettavimmista sävelmistä. (Tuo kappale tunnetaan nimellä “Man with a Harmonica”, ja sen hyytävä melodia on sittemmin noussut popkulttuurissa ikoniseksi kostontunnussävelmäksi.) Morricone hyödynsi elokuvassa voimakkaasti johtomotiiveja, eli jokaiselle päähenkilölle sävellettiin oma teemamusiikki. Esimerkiksi Jill McBainin teema on kaihoisa ja kaunis, ja sitä korostaa italialaislaulaja Edda Dell’Orson tulkitsema sanaton laulu. Massiivinen orkesterimusiikki yhdistettynä yksinäiseen huuliharpun ujellukseen luo ainutlaatuisen jännitteisen ilmapiirin, joka kuljettaa tarinaa eteenpäin sanattomastikin. Kriitikot ovat ylistäneet Morriconen työpanosta – elokuvan musiikkia on kuvattu suorastaan unohtumattomaksi, ja Huuliharppukostajan ääniraita on vakiintunut yhdeksi Morriconen arvostetuimmista sävellyksistä kautta aikojen.
Vastaanotto ja IMDb-arvostelu
Huuliharppukostajan ensiesitys ei ollut kaikilta osin menestys. Yhdysvalloissa Paramount Pictures lyhensi elokuvan teatteriversiota noin 25 minuutilla, mikä teki juonesta paikoin vaikeaselkoisen – ja tästäkin syystä elokuva jäi Yhdysvalloissa lopulta taloudellisesti vaatimattomaksi menestykseksi. Myöhemmin, vuonna 1984, Huuliharppukostaja palautettiin Yhdysvalloissa lähes alkuperäiseen 165 minuutin mittaansa ja julkaistiin uudelleen, mikä auttoi uusia katsojasukupolvia näkemään elokuvan todellisen arvon. Amerikassa kriitikot olivat alkuun ristiriitaisia: esimerkiksi arvostettu Roger Ebert piti elokuvaa visuaalisesti kiehtovana mutta moitti sen verkkaista tempoa ja pitkää kestoa. Euroopassa sen sijaan Huuliharppukostaja otettiin avosylin vastaan. Ranskassa elokuva oli ilmestymisvuotensa katsotuin elokuva yli 14 miljoonalla katsojalla, ja myös Saksassa se keräsi teattereihin yli 13 miljoonaa katsojaa. Suomessa Huuliharppukostaja oli vuoden 1970 katsotuin ulkomainen elokuva – täällä lännenklassikon näki teattereissa peräti 222 601 katsojaa. Tosin Suomen elokuvatarkastamo sensuroi elokuvasta yli neljä minuuttia raakoja kohtauksia (kuten erään lapsen ampumisen), ennen kuin se päästettiin teattereihin.
Ajan myötä Huuliharppukostajasta on kasvanut yksi arvostetuimmista lännenelokuvista. Monet nykyohjaajat, kuten Martin Scorsese ja Quentin Tarantino, ovat nimenneet Leonen teoksen innoittajiensa joukkoon. Esimerkiksi brittiläisen Empire-elokuvalehden 2008 järjestämässä äänestyksessä Huuliharppukostaja sijoittui sijalle 14 kaikkien aikojen 500 parhaan elokuvan listalla – ja oli samalla korkeimmalle yltänyt western-elokuva kyseisessä listassa. Nykykriitikotkin arvostavat elokuvaa: Rotten Tomatoes -sivustolla Huuliharppukostaja on saanut 96% “tuoreus”-luokituksen kriitikoilta, mikä kertoo teoksen nauttivan likimain yksimielistä arvostusta. Vuonna 2009 Yhdysvaltain kongressin kirjasto lisäsi Huuliharppukostajan kansalliseen elokuvarekisteriin (National Film Registry) tunnustuksena sen kulttuurisesta ja historiallisesta merkittävyydestä. Myös katsojat rakastavat elokuvaa: Internet Movie Databasen käyttäjien arvion perusteella Huuliharppukostaja on kerännyt erinomaisen 8,5/10 keskiarvon, ja se on vakiinnuttanut paikkansa IMDb:n Top 250 -listalla vuodesta toiseen.
Huuliharppukostaja on vuosikymmenien jälkeenkin säilynyt tuoreena ja vangitsevana. Sen hidas, tunnelmaa kehittelevä kerronta, tyylikkäät kuva-asetelmat ja Morriconen musiikin rytmittämät kohtaukset tekevät siitä elämyksen, joka palkitsee katsojansa yhä uudelleen. Leonen lännenklassikko on kiistatta ansainnut paikkansa lännenelokuvien kaanonissa – se on eeppinen tarina kostosta ja muutoksesta, jota elokuvien ystävät jaksavat yhä uudelleen ylistää. Jos tämä mestariteos on vielä näkemättä, nyt on oikea hetki kokea se – Huuliharppukostaja tarjoaa ainutlaatuisen ja ikimuistoisen elokuvaelämyksen, joka imaisee katsojan syvälle Villin lännen maailmaan.
