Monia elokuvaharrastajia ja kotimaisen elokuvan ystäviä kiinnostaa, keitä Häjyt rooleissa nähdään ja millaisia hahmoja tässä 90-luvun suosikkielokuvassa seikkailee. On helppo ymmärtää miksi: Häjyt (1999) on ikoninen suomalainen rikosdraama, jossa näyttelijät kuten Samuli Edelmann ja Juha Veijonen tekevät unohtumattomat roolisuoritukset. Ehkä sinäkin mietit elokuvan katsomista – tai haluat syventää ymmärrystäsi sen taustoista ennen uudelleenkatselua?
Ei hätää – olet oikeassa paikassa. Tässä artikkelissa lupaamme kertoa sinulle kaiken oleellisen Häjyjen roolijaosta, näyttelijöistä ja taustoista. Samalla saat mielenkiintoista tietoa elokuvan synnystä ja merkityksestä suomalaisessa elokuvahistoriassa. Jatka lukemista, niin saat vastaukset mm. seuraaviin kysymyksiin:
- Ketkä Häjyt-elokuvan näyttelijät loistavat päärooleissa ja keitä hahmoja he esittävät?
- Millainen tarina ja historiallinen tausta elokuvan hahmoilla on – mitä tekemistä puukkojunkkareilla on asian kanssa?
- Miksi Häjyt on merkittävä kotimainen elokuva ja miksi se kannattaa katsoa yhä tänäkin päivänä?
Häjyt – elokuvan taustaa ja tarina
Häjyt on ohjaaja Aleksi Mäkelän kolmas pitkä elokuva vuodelta 1999. Käsikirjoituksesta vastasi Aleksi Bardy ja tuottajana toimi Markus Selin. Tarina sijoittuu 1990-luvun Etelä-Pohjanmaalle, jossa kaksi lapsuudenkaveria – Jussi ja Antti – palaavat kotikyläänsä vankilasta vapautumisen jälkeen. Miehet istuivat tuomionsa pankkiryöstöstä, ja nyt he yrittävät jatkaa elämäänsä pienehkössä Kauhavan kaupungissa kuten ennenkin. Ystäväpiiriin kuuluva Heikki on kuitenkin ryhtynyt poliisiksi ja toimii paikkakunnan nimismiehenä. Heikki yrittää pitää kaveruksia kaidalla tiellä, mutta Häjyt-elokuva osoittaa pian, ettei rikollisista tavoista ole helppo irrottautua. Jussi ja Antti ajautuvat rahapulassaan myymään laitonta pontikkaa isoisänsä avustuksella, mikä johtaa tapahtumat yhä hullumpaan suuntaan.
Tarinan maailmassa on paljon tuttua historian harrastajille. Elokuvan nimikin viittaa häjyihin, jotka olivat Etelä-Pohjanmaalla 1800-luvulla mellastaneita puukkojunkkareita – kovanaamaisia huligaaneja, jotka joivat, tappelivat ja pitivät maaseutua pelon vallassa. Häjyt päivittää tämän ilmiön 1990-luvulle: Jussi ja Antti ovat kuin nykyaikaisia puukkojunkkareita, jotka hölmöilevät pikkupaikkakunnalla vailla suuntaa. Ohjaaja Aleksi Mäkelä on itse kuvannut elokuvaa ”eräänlaisena suomalaisena westerninä”. Tyylillisesti Häjyt alkaakin kepeän kaverihuumorin sävyttämänä, mutta muuttuu loppua kohden yhä synkemmäksi tragediaksi. Luvassa on toimintaa, mustaa huumoria ja syviä tunteita – toisin sanoen ainekset, joista on syntynyt yksi 1990-luvun mieleenpainuvimmista kotimaisista elokuvatarinoista.
Häjyt-elokuvan näyttelijät ja roolit
Häjyjen näyttelijät muodostavat vaikuttavan joukon sekä tuon ajan nuoria tähtiä että kokeneita konkareita. Seuraavassa on keskeiset näyttelijät ja heidän roolihahmonsa:
- Samuli Edelmann – Jussi Murikka. Karski ja arvaamaton ”häjy”, toinen elokuvan päähenkilöistä. Samuli Edelmann (tunnettu myös menestyksekkäänä laulajana) teki Häjyissä yhden uransa ikimuistoisimmista roolitöistä Jussina. Hän sai roolisuorituksestaan myös Jussi-ehdokkuuden. Jussi on hahmona porukan kuumakalle – holtiton puukkojunkkari, jonka arvaamaton käytös panee tapahtumat vauhtiin.
- Juha Veijonen – Antti Karhu. Jussin paras ystävä ja toinen päähenkilö. Antti on luonteeltaan rauhallisempi ja sydämellisempi kuin Jussi, mutta ajautuu silti mukaan kaverinsa hämäriin puuhiin. Juha Veijonen oli Häjyjen aikoihin nouseva näyttelijä, ja Antin rooli vakiinnutti hänen asemansa suomalaisissa rikosdraamoissa. Antti toimii tavallaan tarinan omatuntona – hän yrittää ajoittain päästä kaidalle polulle, mutta lojaalius ystävää kohtaan vie voiton.
- Teemu Lehtilä – Heikki Grönberg. Kaverikolmikon kolmas lenkki, entinen rikoskumppani josta on tullut lainvalvoja. Heikki on opiskellut lakia ja toimii nyt poliisina omassa kotikylässään, mikä luo mielenkiintoisen vastakkainasettelun entisten ystävien kanssa. Teemu Lehtilä tuo rooliin vakuuttavuutta kunnollisena ”kyläpoliisina”, joka joutuu tasapainottelemaan ystävyyden ja velvollisuuden välillä.
- Kalevi Haapoja – “Isoisä” Karhu. Antin (ja Roopen) iäkäs isoisä, pontikankeittäjä ja vanhan liiton häjy. Haapoja on pitkän linjan konkari, ja hänen roolisuorituksensa palkittiin Jussi-palkinnolla parhaasta miessivuosasta. Isoisän hahmo lausuu ehkä elokuvan kuuluisimman repliikin: Rehellinen työ ei ole koskaan kannattanut, eikä kannata! – tämä karu toteamus kiteyttää nuorisorikollisten elämänasenteen.
- Arttu Kapulainen – Roope Karhu. Antin pikkuveli, joka ihailee isoveljiensä hurjaa menoa. Roope on porukan nuorin ja viattomin, jonka kohtalo tarinassa on traaginen. Nuori Arttu Kapulainen jäi monen mieleen juuri Roopen roolista, joka symboloi viattomuuden menetystä kovien jätkien maailmassa.
- Sari Havas – Sisko Nenonen. Antin sisar ja Jussin entinen heila. Sisko on naimisissa Stig Nenosen kanssa, mutta vanha suola alkaa janottaa sekä Siskoa että Jussia, mikä aiheuttaa kolmiodraamaa. Sari Havas tuo elokuvaan vahvan naisnäkökulman ja järjen äänen roolillaan. Hän sai Siskon roolista Jussi-ehdokkuuden parhaasta naissivuosasta.
- Eero Aho – Stig Nenonen. Paikallinen liikemies ja Antin lankomies (Siskon aviomies), joka haluaa suojella perhettään Jussin vaikutukselta. Stig on se “kunnollinen kansalainen”, joka yrittää saada häiriköt kuriin silloin kun viranomaiset eivät onnistu. Eero Aho tekee vakuuttavan roolin moraalisen närkästyjän osassa – hänestä tuli myöhemmin yksi suomalaisen elokuvan luottonäyttelijöistä (esim. Tuntematon sotilas 2017).
- Pia Latomäki – Paula. Paikallinen nuori nainen Jussin ja Antin ystäväpiirissä. Paula on sivurooli, mutta hän tuo tarinaan pilkahduksen tavallista arkea ja viattomuutta. Hänen kauttaan nähdään, millaisena kaksikon koheltaminen näyttäytyy ulkopuolisen silmin.
- Kari Väänänen – rikosylikomisario Törnqvist. Kokenut poliisi, joka saapuu Helsingistä selvittämään Kauhavan sekasortoa Heikin avuksi. Väänäsen hahmo edustaa ulkopuolista auktoriteettia: kun paikalliset konstaapelit eivät pärjää Jussin ja Antin kanssa, astuu Törnqvist kuvioihin. Karismaattinen Kari Väänänen on kotimaiselle yleisölle tuttu lukuisista elokuva- ja TV-rooleista, ja Häjyissä hänen jämäkkä olemuksensa tuo tarinaan lisää jännitystä.
- Vesa Mäkelä – poliisi Rahikainen. Kylän poliisivoimiin kuuluva konstaapeli, joka toimii Heikin kollegana. Rahikainen on pieni sivuhahmo, mutta maininnan arvoinen siksi, että hän edustaa sitä perinteistä, hieman hölmön hyväntahtoista maaseutupoliisia, jota ilman tarina ei olisi täydellinen.
- Oiva Lohtander – Romppainen. Paikkakunnan kova konkari ja hämärähemmo, joka hengaa Jussin ja Antin kanssa. Romppainen on nuoremmille rikollisille eräänlainen mentorin ja suojelijan sekoitus – porukan ”patriarkka”. Veteraaninäyttelijä Oiva Lohtander (mm. Raid) tuo rooliin ryhtiä ja uskottavuutta, vaikka hahmo nähtävästi viihtyykin enimmäkseen kapakan puolella. Romppaisen hahmo muistetaan erityisesti kohtauksesta, jossa hän tokaisee ohimennen: ”Ei kai täällä mitään poliisia ole?” – pieni hetki, joka herättää naurahduksen vakavan tapahtumaketjun keskellä.
Nuorta intoa ja konkarikarismaa: Häjyjen näyttelijäkaarti on kiinnostava sekoitus uutta energiaa ja kokemusta. Samuli Edelmann oli 1990-luvun lopulla sekä poptähtenä että näyttelijänä kuuma nimi, ja Juha Veijonenkin tunnettiin jo etukäteen esimerkiksi Rukajärven tie -elokuvasta. Vastapainoksi ohjaaja Aleksi Mäkelä otti mukaan myös kokeneita nimiä: Kalevi Haapoja ja Oiva Lohtander tuovat rooleihinsa vanhemman polven auktoriteettia. Lohtanderin esittämä Romppainen on nuorten häjyjen joukossa eräänlainen isähahmo, mikä syventää sukupolvien välistä jännitettä tarinassa. Tällaisten roolitusten ansiosta Häjyt tuntuu samaan aikaan tuoreelta ja perinteitä kunnioittavalta kokonaisuudelta.
Elokuvan vastaanotto ja merkitys
Häjyt menestyi erinomaisesti sekä yleisön että kriitikoiden silmissä. Elokuva keräsi noin 330 000 katsojaa teattereihin, mikä teki siitä vuoden 1999 katsotuimpia kotimaisia elokuvia. Tekijät itsekin tiesivät vetovoimansa – hauskana anekdoottina mainittakoon, että Edelmann, Veijonen, Lehtilä ja tuottaja Selin lupasivat lopettaa tupakoinnin, jos katsojamäärä ylittäisi 200 000 katsojaa. Tuo raja meni rikki jo muutamassa viikossa, ja lopulta elokuva oli todellinen yleisömenestys. Häjyt palkittiinkin Jussi-gaalassa yleisöäänestyksen perusteella vuoden parhaana elokuvana (yleisö-Jussi) ja sai lisäksi peräti seitsemän Jussi-ehdokkuutta eri kategorioissa. Kalevi Haapoja voitti Jussin parhaasta miessivuosasta isoisä Karhun roolistaan, ja myös Samuli Edelmannin (miespääosa) sekä Sari Havasin (naissivuosa) roolisuoritukset huomioitiin ehdokkuuksilla.
Suursuosion myötä Häjyt valittiin myös Suomen viralliseksi Oscar-ehdokas kandidaatiksi parhaan vieraskielisen elokuvan kategoriassa. Vaikka elokuva ei lopulta edennyt Oscar-ehdokkaaksi asti, jo pelkkä valinta maan edustajaksi kertoo sen arvostuksesta kotimaassa. Häjyt onkin ajan mittaan saavuttanut lähes kulttielokuvan maineen: sen repliikit ja kohtaukset elävät yhä fanien muistissa, ja moni pitää sitä modernina klassikkona suomalaisessa rikoselokuvassa. Elokuvan pitkäikäisyydestä kertoo jotain sekin, että vuonna 2025 ilmestyi jatko-osa Häjyt 2. Vaikka jatko-osa sai ristiriitaisen vastaanoton, alkuperäinen Häjyt muistetaan yhä lämpimästi – sen rohkea tyyli, paikallisuus (Etelä-Pohjanmaan murre ja miljöö) ja kovaksikeitetty tarina erottuvat edukseen suomalaisessa elokuvahistoriassa. Häjyt näytti, että meilläkin osataan tehdä omaleimaisia ”lakeuswesterneitä”, ja se viitoitti osaltaan tietä 2000-luvun kotimaisille rikosdraamoille.
Yhteenveto – kannattaako Häjyt katsoa?
Kokonaisuutena Häjyt on viihdyttävä ja samalla koskettava paketti suomalaista maalais-actionia ja draamaa. Jos et ole vielä nähnyt tätä elokuvaa (tai edellisestä katselukerrasta on vierähtänyt tovi), katso Häjyt rohkeasti – se tarjoaa edelleen jännitystä, huumoria ja karunkaunista ajankuvaa, joka puree myös nykypäivänä. Näyttelijöiden karisma, vahva paikallistunnelma ja tarinan traagiset sävyt tekevät Häjyistä kestävän kotimaisen klassikon. Tämä elokuva ansaitsee paikkansa Suomen elokuvahistoriassa, ja se jaksaa yllättää uusia katsojia sukupolvesta toiseen.
