Ajatusviiva on välimerkkinä toimiva viivamainen merkki, joka on pituudeltaan pidempi kuin tavallinen yhdysmerkki eli väliviiva. Ajatusviivaa kutsutaan arkikielessä joskus pitkäksi viivaksi tai pitkäksi väliviivaksi, erotuksena lyhyemmästä yhdysviivasta. Englanniksi ajatusviiva tunnetaan nimellä dash, kun taas yhdysviiva on hyphen. Yleisnimitys “viiva” kääntyy englanniksi yleensä sanaksi line tai dash asiayhteydestä riippuen. Ajatusviiva sisältyy käytännössä kaikkiin nykyisiin tekstinkäsittely- ja julkaisuohjelmiin, vaikka perinteisissä kirjoituskoneissa sitä ei ollut. Historiallisesti ajatusviivan puuttuessa on teksteissä käytetty yhdysmerkkiä korvaamaan ajatusviivaa – tällöin molemmin puolin yhdysmerkkiä on tapana jättää tyhjä väli erottamaan se normaalista yhdysviivasta.
Ajatusviivasta on olemassa kaksi mittaa: lyhyempi n-viiva (–, engl. en dash) ja pidempi m-viiva (—, engl. em dash). Nämä nimitykset tulevat kirjasinten mitoista (n-kirjaimen ja m-kirjaimen levyiset viivat). Suomen kielen huollon suositusten mukaan eri pituisia ajatusviivoja ei tarvitse erottaa eri käyttötarkoituksiin, vaan kumpaa tahansa viivaa voi käyttää kaikissa ajatusviivan tehtävissä. Tärkeintä on, että käytetty viiva erottuu selvästi tavallisesta yhdysmerkistä (-). Käytännössä suomenkielisissä teksteissä on vakiintunut tapa käyttää n-viivaa (–) ajatusviivana lähes kaikissa tilanteissa. Suomen standardi SFS 4175 suosittaakin lyhyemmän ajatusviivan käyttöä ensisijaisena vaihtoehtona. Pitkää m-viivaa näkee suomenkielisissä teksteissä harvoin, mutta se voi esiintyä esimerkiksi käännöskirjallisuudessa tai typografisesti tyylitellyissä yhteyksissä.
Tässä artikkelissa perehdytään ajatusviivan merkitykseen ja käyttöön suomen kielessä – mitä eroa sillä on yhdysviivaan, millaisissa tilanteissa ajatusviivaa kuuluu käyttää ja miten ajatusviiva tehdään eri laitteilla ja ohjelmistoissa. Samalla käsitellään lyhyesti myös muita viivamerkkejä, kuten yhdysviivaa (väliviivaa) ja alaviivaa, jotta viivojen nimet ja käyttötavat eivät mene sekaisin.
Erilaiset viivamerkit: viiva, väliviiva, ajatusviiva ja alaviiva
Arkikielessä puhutaan usein yleisesti vain viivasta, mutta kirjoitusmerkkinä viivoja on eri tarkoituksiin. Yhdysviiva (myös “väliviiva”) on lyhyt merkki -, jolla yhdistetään sanoja ja tavuja toisiinsa. Sitä käytetään suomen kielessä esimerkiksi yhdys sanoissa ja erilaisten yhdyssanojen osien välissä (esimerkiksi 18-vuotias, Pohjois-Suomi) sekä rivinjakomerkkinä tavutuksessa. Englanniksi yhdysviiva on hyphen. Yhdysviiva on helposti kirjoitettavissa näppäimistöltä suoraan ja onkin siksi tavallisin viivamerkki tekstissä.
Ajatusviiva puolestaan on edellä mainittua yhdysviivaa pidempi merkki (–) ja sillä on eri tehtävä. Ajatusviiva ei yhdistä sanoja kuten yhdysviiva, vaan erottaa tekstiin kuuluvia osia toisistaan – esimerkiksi se voi erottaa lauseen irrallisen lisäyksen muusta virkkeestä tai osoittaa jonkin vaihteluvälin ääripäät. Toisin sanoen ajatusviiva toimii välimerkkinä, jonka avulla voidaan elävöittää lauseen rakennetta ja tuoda selkeyttä ilmaisuihin. Ajatusviivan molemmin puolin on monissa käyttötapauksissa välilyönti (tästä lisää jäljempänä). Ajatusviivan englanninkielinen nimitys on dash. Koska ajatusviiva ei löydy suoraan tavallisesta näppäimistöstä, sen käyttö on harvinaisempaa ja monille kirjoittajille vieraampaa kuin yhdysviivan – tästä syystä ajatusviiva jää joskus virheellisesti pois tai korvautuu yhdysmerkillä, mikä saattaa antaa tekstistä huolimattoman vaikutelman.
Alaviiva _ on eräs erityinen viivamerkki, joka poikkeaa sekä yhdysviivasta että ajatusviivasta. Alaviiva piirtyy aivan kirjoituslinjan alareunaan. Sitä ei käytetä tavanomaisessa juoksevassa tekstissä välimerkkinä, vaan lähinnä tietoteknisissä yhteyksissä: esimerkiksi sähköpostiosoitteissa, osoitepoluissa tai tiedostonimissä alaviivalla merkitään usein sanavälejä (esimerkki_tiedosto.txt). Englanniksi alaviiva tunnetaan nimellä underscore. Myös alaviiva lasketaan kuuluvaksi viivamaisiin merkkeihin. Kotimaisten kielten keskuksen mukaan muita tekstissä käytettäviä viivamerkkejä ovat mm. vinoviiva /, kenoviiva \ ja pystyviiva | alaviivan ohella, mutta ne ovat käyttötarkoitukseltaan eri asia kuin välimerkkinä toimiva ajatusviiva.
Yhteenvetona viivamerkeistä voidaan todeta: yhdysviiva (-) eli väliviiva on lyhyt yhdistävä merkki, ajatusviiva (–) on pitkä erottava välimerkki ja alaviiva (_) on erikoismerkki tiettyihin teknisiin tarkoituksiin. Seuraavaksi käsitellään tarkemmin, mihin tilanteisiin ajatusviiva kuuluu ja miten sitä käytetään oikein kirjoituksessa.
Ajatusviivan käyttö kirjoituksessa
Ajatusviiva on monipuolinen välimerkki, jolla on suomen kielessä useita käyttötarkoituksia. Seuraavassa on lueteltu tärkeimmät tilanteet, joissa ajatusviivaa käytetään tekstissä, sekä esimerkkejä kustakin:
- Virkkeen sisäinen lisäys tai välihuomautus. Ajatusviivalla voidaan erottaa irrallinen lisäys, täsmennys tai kommentti virkkeen sisällä muusta lauseesta. Tällöin ajatusviiva toimii samaan tapaan kuin sulut tai pilkkupari erottaen sivulauseen tai huomautuksen. Esimerkki: “Kääntäjät hallitsevat – tai ainakin heidän pitäisi hallita – äidinkielensä oikeinkirjoituksen.” Tässä lauseessa ajatusviivat erottavat välihuomautuksen muusta virkkeestä. Huomaa, että kun ajatusviiva on tällaisessa käytössä virkkeen keskellä, sen molemmille puolille jätetään välilyönti. Mikäli ajatusviivan jälkeen tulee jokin muu välimerkki (esim. pilkku tai kysymysmerkki), se kirjoitetaan kiinni ajatusviivaan. Ajatusviiva tällaisessa tehtävässä on voimakkaampi tehokeino kuin pilkut; sitä kannattaa käyttää harkiten korostamaan lisäystä.
- Päätelmän tai yllätyksen osoittaminen virkkeen lopussa. Ajatusviiva voi toimia myös niin sanottuna päätösviivana liittäen itsenäisen loppuosan edellä olevaan virkkeeseen ikään kuin jatkeeksi. Tällöin ajatusviiva tulee usein virkkeen loppuun, ennen viimeistä lausetta, joka on ikään kuin loppukaneetti, yhteenveto tai yllätyksellinen lisäys edelliseen. Esimerkiksi: “Sekoitetaan kaikki ainekset ja levitetään seos jäähtyneen pohjan päälle – yllätys on valmis.” Myös tässä käytössä ajatusviivan edellä on välilyönti (koska sitä edeltää virkkeen osa), mutta sen jälkeen ei välilyöntiä, koska lause jatkuu suoraan ajatusviivan perässä. Ajatusviiva toimii tässä ikään kuin vaihtoehtona puolipisteelle tai kaksoispisteelle ilmaisemaan, että edessä on loppuhuipennus.
- Äkillinen siirtymä uuteen aiheeseen virkkeen tai kappaleen sisällä. Harvinaisemmassa tapauksessa ajatusviiva voi ilmaista, että tekstissä siirrytään yllättäen uuteen ajatukseen kesken kappaleen. Tällainen käyttö tulee kyseeseen lähinnä kaunokirjallisessa tai erittäin vapaassa ilmaisussa. Esimerkiksi voi aloittaa uuden virkkeen ajatusviivalla edellisen perään, mikä viestii äkillisestä näkökulman muutoksesta: “… matkallani ohitan Karhupuiston. – Ilman paikannimiä emme taitaisi tulla toimeen.”. Tässä ajatusviiva aloittaa uuden virkkeen samaan kappaleeseen tuoden dramaattisen tauon tunteen. Tämä käyttömuoto on tyylikeinona melko harvinainen eikä esiinny yleensä asiateksteissä.
- Rajakohtien ja vaihteluvälien merkintä. Ajatusviiva on vakiomerkki yhdistämään erilaisia ääripäitä tai rajakohtia, kuten numerovälejä, paikkavälejä ja ajanjaksoja. Esimerkiksi lukujen välissä ajatusviiva tarkoittaa ”–stä –hän” (esim. 5–10 % luetaan “viidestä kymmeneen prosenttiin”) eikä tällöin kummallekaan puolelle tule välilyöntiä. Samoin päivämäärissä ajatusviiva liittää alku- ja loppupäivän: 1.4.–10.6.2025 (luetaan “1. huhtikuuta – 10. kesäkuuta 2025”). Muita esimerkkejä: klo 8–16, Helsinki–Tampere-väli, Suomi–Ruotsi-maaottelu. Myös vastakohtaparit ja osapuolten nimet erotetaan ajatusviivalla: esimerkiksi sanakirjan kieliparissa englanti–suomi tai tekijöiden nimissä Hakulinen–Karlsson. Tärkeää: rajakohtaa ilmaisevan ajatusviivan ympärillä ei käytetä välilyöntejä. Lisäksi tällaista ajatusviivaa ei lueta ääneen “viivana” vaan se tulkitaan merkitykseensä: esim. “20–30-vuotiaat” luetaan “kaksikymmentästä kolmekymppiset”, ei “20 viiva 30 -vuotiaat”.
- Nimien erottaminen. Kun teoksen tekijöitä tai vastaavia nimiä on useita ja ne halutaan esittää peräkkäin, ne voidaan erottaa toisistaan ajatusviivalla. Esimerkiksi kirjan kirjoittajat saatetaan mainita muodossa “Hakulinen–Karlsson” (kahden henkilön sukunimet yhdistetty ajatusviivalla) tai vaikkapa lääketieteen tautinimessä “Churg–Straussin oireyhtymä”. Tällöin ajatusviiva toimii “ja”-sanana nimien välissä. Tässäkään käytössä viivan ympärillä ei ole välilyöntejä. Tämä käytäntö on yleinen mm. tieteellisissä teksteissä ja luetteloissa, joissa halutaan säästää tilaa ja tehdä ilmaisusta tiiviimpi.
- Poisjätön ja katkoksen merkki. Kaksoisajatusviivaa (– –) käytetään osoittamaan, että tekstistä on jätetty jotakin pois tai että ajatus katkeaa kesken. Kirjallisissa lainauksissa on tapana merkitä pois jätetyt kohdat kahdella peräkkäisellä ajatusviivalla, joiden välissä on välilyönti. Esimerkiksi: “Valtiovallan velvollisuuksiin kuuluu – – valtakunnan kielen julkisen käytön edistäminen – –.” Tällöin lukija ymmärtää, että lainauksesta on hyppäyksiä. Myös suora repliikki voidaan katkaista ajatusviivalla, jos puhujan lause jää kesken: “Jos vielä sanot noin, niin minä –.” Merkki “–.” virkkeen lopussa osoittaa lauseen katkeamisen. Samoin kirosanan sensurointi voidaan tehdä ajatusviivalla, esimerkiksi “–kele!” jossa alku on korvattu ajatusviivalla. Jos taas kirjoittaja haluaa jättää lukijan täydennettäväksi lauseen lopun, hän voi päättää virkkeen ajatusviivaan.
- Vuorosanaviiva dialogissa. Kirjallisissa dialogeissa ajatusviivaa käytetään repliikkiviivana osoittamaan vuorosanoja aloitettavaksi ilman lainausmerkkejä. Erityisesti suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa on tavallista, että uusi puhujan vuorosana aloitetaan ajatusviivalla omalla rivillään. Esimerkiksi: – Onko teillä Stephen Kingin uusinta kirjaa? kysyi asiakas kirjastossa.
– Valitettavasti kaikki kappaleet ovat lainassa – mutta muita Kingin teoksia löytyy hyllystä, vastasi virkailija.
Yllä vuorosanat on merkitty ajatusviivoilla ilman lainausmerkkejä. Käytännössä jokainen uusi puhuja aloittaa omalla ajatusviivalla. Jos saman puhujan lause jatkuu katkon jälkeen, se voidaan kirjoittaa yhdelle riville, jolloin ajatusviiva osoittaa puhujan vaihtumisen. Vuorosanojen ajatusviiva on tyylikeino, joka on vaihtoehto lainausmerkeille dialogin merkitsemisessä. On hyvä huomata, että repliikkiviiva kirjoitetaan ilman välilyöntiä repliikin ja ajatusviivan välissä (se tulee rivin alkuun kiinni tekstiin).
- Luetelmaviiva listoissa. Ajatusviiva toimii tavallisesti myös luetelmamerkkinä luetteloissa, eli ns. ranskalaisena viivana. Luetelmaviivana käytetty ajatusviiva merkitään listan alussa ilman erillistä numeroa tai symbolia. Esimerkiksi kauppalista tai resepti voidaan esittää näin: – 4 kananmunaa
– 0,5 dl maitoa
– ripaus suolaa
Tässä jokainen kohta alkaa ajatusviivalla. Tällaista viivan käyttöä näkee paljon painetuissa esityksissä ja asiakirjoissa. Nimitys ”ranskalainen viiva” tulee siitä, että kyseinen luetelmamerkki on perinteisesti viiva. Luetteloissa käytetty ajatusviiva tekee tekstistä selkeän jäsentämällä tiedot visuaalisesti erilleen. (Luetelmaviivan oikeinkirjoituksesta: yleensä luetelmakohta kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella ja rivin lopusta puuttuu piste, ellei kyseessä ole kokonainen lause.)
- Miinusmerkkinä ja valuuttamerkinnöissä. Ajatusviivaa voidaan tietyissä yhteyksissä käyttää myös miinusmerkin sijaisena sekä rahamäärissä merkitsemään puuttuvia numeroita. Esimerkiksi miinusmerkkiä (−) ei kaikilla fonteilla ole erikseen, jolloin lyhyt ajatusviiva ajaa saman asian: –5 °C voidaan lukea miinus viisi astetta (tässä käytetty viiva on ajatusviiva). Toisinaan esimerkiksi taulukoissa tai luetteloissa merkitään rahasumman desimaaliosan puuttuminen ajatusviivalla: 20,– € tarkoittaa 20 euroa ja 00 senttiä. Vastaavasti –,50 € tarkoittaisi nolla euroa ja 50 senttiä. Nämä käyttömuodot ovat erikoistapauksia; jos miinusmerkki (±) on saatavilla erillisenä, sitä suositellaan käytettäväksi, mutta ajatusviiva on sallittu korvike. Rahamäärissä ajatusviivan käyttö on vähentynyt, kun desimaalit on tapana kirjoittaa näkyviin nollina (20,00 €), mutta vanhemmissa teksteissä tai kuiteissa tapaa vielä merkintää “20,-”. Ajatusviivaa voi siis pitää eräänlaisena yleisviivana, joka käy moneen tarkoitukseen tarpeen vaatiessa.
Yllä luetellut kohdat kattavat ajatusviivan keskeiset käyttötavat suomen kielessä. Tiivistäen: ajatusviiva toimii pitkänä välimerkkinä, joka erottaa lauseenosia, merkitsee taukoa tai vaihtelua tekstissä ja yhdistää ääripäitä paremmin kuin pelkkä yhdysmerkki. Oikein käytettynä ajatusviiva selkeyttää tekstiä ja antaa huolitellun vaikutelman. Toisaalta väärissä kohdissa käytetty viiva (tai sen puuttuminen silloin kun pitäisi) voi hämmentää lukijaa. Siksi on hyödyllistä hallita ajatusviivan käyttö. Seuraavaksi käsitellään käytännön kysymystä: miten ajatusviivan saa kirjoitettua eri laitteilla ja ohjelmissa, kun sitä ei suoraan näppäimistöltä löydy?
Ajatusviiva tietokoneella – miten ajatusviiva tehdään näppäimistöllä?
Usein ajatusviivan käyttö jää arjessa siksi vähiin, että kirjoittaja ei tiedä, miten ajatusviiva tehdään näppäimistöllä. Koska näppäimistöllä näkyvä --merkki on oletusarvoisesti yhdysviiva, täytyy pitkä ajatusviiva tuottaa erillisellä näppäinyhdistelmällä tai komennolla. Keinot vaihtelevat käyttöjärjestelmän ja ohjelmiston mukaan. Alla on koottu ohjeita ajatusviivan kirjoittamiseksi Windows– ja Mac-tietokoneilla, kannettavilla ilman erillistä numeronäppäimistöä, Microsoft Wordissä sekä lyhyesti muissa ympäristöissä.
Windows: ajatusviiva PC-näppäimistöllä
Windows-käyttöjärjestelmässä on useita tapoja kirjoittaa ajatusviiva. Yleisin on käyttää numeronäppäimistöä: pidä Alt-näppäin pohjassa ja kirjoita numeronäppäimistöltä koodi 0150, jonka jälkeen vapauta Alt – tuloksena pitäisi ilmestyä – (n-viiva). Tämä Alt-koodi 0150 tuottaa lyhyen ajatusviivan; koodi 0151 tuottaisi pitkän m-viivan (—) jos tarvitsee pidempää viivaa. Huomaa, että Alt-koodit toimivat vain, jos käytössä on erillinen numeronäppäimistö (Num Lock -tila päällä). Jos käytät kannettavaa ilman numpadia, voit yleensä syöttää koodin Fn-näppäimen avulla: monissa kannettavissa tietokoneissa on Fn-näppäimen kanssa käytettävissä piilotettu numeronäppäimistö kirjainnäppäinten oikeassa reunassa (esimerkiksi kirjaimilla M, J, K, L tms. on pienet numerot). Paina siis Fn + Alt, syötä 0150 näillä piilopainikkeilla ja vapauta Alt – tällä kikkailemalla ajatusviiva onnistuu myös ilman erillistä numpadia. Vaihtoehtoisesti voit liittää koneeseen ulkoisen näppäimistön, jossa numeronäppäimet ovat.
Toinen Windows-tapa on käyttää pikanäppäintä tietyissä ohjelmissa. Esimerkiksi Microsoft Wordissa ja monissa muissa tekstinkäsittelyissä toimii seuraava: pidä Ctrl-näppäin pohjassa ja paina numeronäppäimistön miinusmerkkiä (–). Tämä lisää lyhyen ajatusviivan. Pitkän ajatusviivan (m-viivan) saa puolestaan näppäilemällä Ctrl + Alt + numeronäppäimistön –. Huomaa, että tässäkin vaaditaan fyysinen numeronäppäimistö. Joissain ohjelmissa (kuten Word) on myös erikseen toiminto “lisää merkki” -valikossa, josta ajatusviivan voi etsiä ja klikata, mutta se on hitaampaa kuin pikanäppäimen käyttö tai Alt-koodi.
Windowsissa on olemassa lisäksi Unicode-koodipisteiden syöttötapa tietyissä ohjelmissa: kirjoita merkkiin liittyvä heksadesimaali koodi ja paina Alt+X. Ajatusviivan Unicode-koodi on 2013 (hexadesimaalina), joten kirjoittamalla tekstieditorissa 2013 ja sitten Alt+X, muuntuu luku ajatusviivaksi – tämä toimii esimerkiksi Wordissa. Vastaavasti koodi 2014 ja Alt+X antaisi pitkän m-viivan. Tämä temppu on kätevä, jos muistaa koodit.
Entä jos mikään pikanäppäin ei toimi? Tällöin viimeisenä keinona voi aina avata Windowsin Merkkikartan (Character Map) tai vastaavan symbolitaulukon ja etsiä ajatusviivan sieltä. Windowsissa Merkkikartta löytyy esimerkiksi hakemalla “merkkikartta” Käynnistä-valikosta. Sieltä voi valita ajatusviivan ja kopioida sen leikepöydälle. Kopioi-liitä -menetelmä on varma konsti kaikissa ympäristöissä.
Yhteenveto Windowsissa: Ctrl + – (numpad) = lyhyt ajatusviiva (–), Ctrl + Alt + – (numpad) = pitkä ajatusviiva (—). Vaihtoehtoisesti Alt + 0150 tuottaa – ja Alt + 0151 tuottaa —. Ilman numeronäppäimistöä on turvauduttava Fn-kikkaan tai merkkikarttaan. Viime kädessä yhdysviivaa + välilyönnit voi käyttää hätäratkaisuna.
Ajatusviiva Mac-tietokoneella
macOS-järjestelmässä ajatusviivan kirjoittaminen on usein yksinkertaisempaa. Macintosh-tietokoneiden suomalaisessa näppäimistöasetuksessa saat ajatusviivan painamalla Alt (Option) + – (eli Alt ja tavallinen miinusnäppäin yhtä aikaa). Tämä tuottaa suoraan lyhyen ajatusviivan (–) useimmissa ohjelmissa. Monissa Mac-sovelluksissa pitkä m-viiva puolestaan syntyy näppäinyhdistelmällä Shift + Alt + –, jos tarvitaan em dash. Jos Alt + – ei jossain ohjelmassa toimisi (harvinaista), Macissa on myös mahdollisuus avata Erikoismerkit (Edit > Emoji ja symbolit) -valikosta haluttu merkki tai käyttää automaattista korvausta (esim. asettaa kaksinkertainen viiva korvautumaan ajatusviivalla). Pääsääntöisesti kuitenkin Option + – on Macilla hyvä muistaa.
Ajatusviiva tekstinkäsittelyohjelmissa (esim. Word)
Monet tekstinkäsittelyohjelmat, kuten Microsoft Word, LibreOffice Writer ja Google Docs, tukevat ajatusviivan syöttöä pikanäppäimillä tai automaattisilla korjauksilla. Wordin kohdalla edellä mainitut Windows-näppäinyhdistelmät toimivat: Ctrl + – (numpad) lisää lyhyen ajatusviivan ja Ctrl + Alt + – (numpad) lisää pitkän viivan. Lisäksi Wordissa on AutoCorrect-toiminto, joka saattaa tietyissä tapauksissa korvata kaksi peräkkäistä yhdysmerkkiä (–) ajatusviivalla tai muuntaa välilyöntien ympäröimän yhdysmerkin ajatusviivaksi. Esimerkiksi kirjoittamalla sanan perään “-” ja seuraavan sanan eteen “-” Word usein automaattisesti yhdistää ne ajatusviivaksi. Kannattaa kuitenkin luottaa ennemmin suoraan pikanäppäimiin, jotta saa halutun merkin varmasti.
Wordin valikoista ajatusviiva löytyy Lisää > Merkki > Erikoismerkit -valikon takaa. Sieltä näkee myös kyseisen merkin pikanäppäimen. LibreOffice ja Google Docs tarjoavat samankaltaiset valikot (Lisää > Erikoismerkit). Google Docsissa on lisäksi kätevä ominaisuus piirtää haettua merkkiä: voit raapustaa viivan kuvaruutuun, niin ohjelma tunnistaa ehdotuksia. Yleisesti ottaen, kun opettelee yhden tavan (esim. Alt-koodin tai Ctrl+–), sitä voi soveltaa useimmissa tekstiohjelmissa.
Ajatusviivan kirjoittaminen kannettavalla (ilman numeronäppäimistöä)
Kuten yllä Windows-osiossa mainittiin, kannettavalla PC:llä ilman erillistä numeronäppäimistöä ajatusviivan tuottaminen vaatii hieman vaivannäköä. Vaihtoehdot ovat:
- Fn-näppäinyhdistelmä Alt-koodille: Monissa läppäreissä Fn-näppäin mahdollistaa joidenkin kirjainten toimimisen numeroina (yleensä pienet siniset numerot J, K, L, U, I, O -näppäimissä tms.). Tällä keinolla voi syöttää Alt+0150 -koodin. Esimerkiksi: Fn + Alt pohjaan, sitten M J O 0 (vastaten 0150) ja vapauta Alt. Tämä on hieman kömpelöä, mutta toimii joissain malleissa. Joillakin merkeillä (esim. Lenovo) voi joutua aktivoimaan NumLock-tilan erikseen Fn+NmLk-yhdistelmällä.
- Käyttöjärjestelmän merkistötyökalu: Windowsin Merkkikartta tai Macin Pikanäppäimistön Emoji & Symbols -paneeli toimivat yhtä lailla kannettavalla. Kopioi ja liitä.
- Oma pikakomento: Jos joudut usein kirjoittamaan ajatusviivoja kannettavalla, voit harkita tekstinsyöttöjärjestelmän tarjoamaa korvaustoimintoa. Esimerkiksi Windowsissa voi Automaattikorjaukseen lisätä säännön, että vaikkapa
--korvataan automaattisesti–-merkillä. Macissa saman voi tehdä järjestelmän tekstinsyöttöasetuksissa. Joissain ohjelmissa (kuten Word) tällainen sääntö on jo valmiina.
Kannettavalla olennaista on tiedostaa, että ajatusviivaa ei saa suoraan yhdellä painalluksella, vaan se vaatii joko erikoiskomennon tai kopioinnin. Viime kädessä voit aina kirjoittaa tavallisen yhdysviivan ja lisätä välilyönnit sen ympärille – kielioppiohjeiden mukaan näin saa hätätapauksessa ajatusviivan merkityksen esitettyä, vaikkei merkki olekaan typografisesti yhtä pitkä.
Ajatusviiva muissa ympäristöissä (Linux, älypuhelimet)
Linux-järjestelmissä ajatusviivan näppäily riippuu työpöytäympäristöstä. Yleinen Linux-tapa on käyttää Unicode-koodipisteen syöttöä: esimerkiksi Ubuntussa voi painaa Ctrl + Shift + U, jolloin kursoriin tulee alaviiva, syöttää unicode-arvo 2013 ja painaa Enter – tuloksena ilmestyy ajatusviiva. Monissa Linuxeissa AltGr-näppäin ei suoraan anna ajatusviivaa, mutta X11:n Compose-ominaisuudella voi olla jokin yhdistelmä (esim. Compose + – + -).
Älypuhelimilla ja tableteilla ajatusviivan kirjoittaminen on yleensä helppoa: useimmissa näppäimistösovelluksissa pitkä painallus tavallisesta yhdysviiva-näppäimestä avaa valikon, josta voi valita eripituisia viivoja. Esimerkiksi Androidin ja iPhonen vakionäppäimistöissä saat pitkän viivan näkyviin painamalla --merkkiä pohjassa hetken, jolloin esiin tulee mm. – ja — valittavaksi. Kaikissa laitteissa tämä ei toimi (riippuu näppäimistöapin ominaisuuksista), mutta useimmissa kyllä. Jos omassa puhelimessasi pitkää viivaa ei näy, voit soveltaa samaa kikkaa kuin kannettavalla: kopioi merkki jostain (vaikka tästä artikkelista) leikepöydälle ja liitä tarpeen tullen, tai luo tekstinsyöttöasetuksiin oma lyhenne, joka laajenee ajatusviivaksi (joissakin Android-näppäimistöissä voi määritellä kirjoituslyhenteitä).
Yhteenveto eri laitteista: Windowsissa ja Wordissa on omat pikanäppäimensä ajatusviivalle, Macissa Alt + – on kätevä, Linuxissa onnistuu unicode- tai compose-keinoin, ja mobiililaitteissa pitkällä painalluksella yleensä löytyy. Tarvittaessa aina voi kopioida merkin malliksi. Tärkeintä on muistaa, että ajatusviivan käyttö on suositeltavaa silloin, kun teksti sitä edellyttää – pieni vaivannäkö näppäinyhdistelmän kanssa palkitsee lopulta selkeämmällä ja tyylikkäämmällä tekstillä.
Lopuksi
Ajatusviiva on pieni mutta merkittävä osa selkeää kirjakieltä. Moni kirjoittaja ajattelee ehkä “viiva kuin viiva”, mutta kuten olemme nähneet, yhdysmerkin (-) ja ajatusviivan (–) roolit ovat erilaiset. Oikeaan paikkaan laitettu pitkä viiva voi jäsentää lausetta tehokkaammin kuin pilkut tai jopa muuttaa lauseen sävyä. Viivoissa on siis ajatusta ja pituutta – niiden hallitseminen kuuluu hyvään kielenhuoltoon. Ajatusviivan ja muiden viivamerkkien virheetön käyttö antaa tekstille huolitellun, viimeistellyn vaikutelman. Kirjoittajan kannattaakin opetella erottamaan viivat toisistaan ja tuottamaan ajatusviiva teknisesti oikein. Pienellä harjoittelulla erikoismerkin lisäämisestä tulee rutiinia. Lopputuloksena lukija kiittää: oikein käytetty ajatusviiva selventää viestin rakennetta ja tekee lukukokemuksesta miellyttävämmän. Sanalla sanoen – viivalla on väliä!
Lähteet:
- Kotimaisten kielten keskus – Kielitoimiston ohjepankki: Ajatusviiva. (viitattu)
- Kotimaisten kielten keskus – Kielikello: Ajatusviiva – ja — (3/1998).
- Punaista lankaa -blogi: “Viivalla on väliä! Yhdysmerkki vai ajatusviiva?” (15.3.2019).
- Yle Digitreenit: “Näin kirjoitat erikoismerkkejä” (2018/2025).
- ServeIT-blogi: “Ajatusviiva – miten se tehdään?” (2025).
- Sanakirja.org (Suomi–englanti): hakusana “ajatusviiva”.
- Glosbe-sanakirja: “yhdysviiva” käännös englanniksi.
